39. Huippu viikonloppu Ypäjällä!

Ypäjän karmaa? Niinkin voisi sanoa, sillä näköjään aina kun ollaan käyty Ypäjällä kilpailemassa, meillä on mennyt hyvin, mutta hyvä niin ;)

Niinkuin jo viime postauksessa kerroinkin, lähdimme torstaina Ypäjälle kansallisiin kilpailuihin missä kilpailtiin Animagi Dressage Futurecupin ensimmäisissä osakilpailuissa, missä perjantaina ratsastettiin joukkueohjelma, lauantaina henkilökohtainen ohjelma ja niiden kahden päivän yhteistuloksista 12 parasta pääsi kilpailemaan sunnuntaina varsinaisessa futurecup luokassa vasta, missä ratsastettiin omat kúr -ohjelmat.

Torstaina lähdettiinkin jo Ypäjälle ja ratsastin Wollen siellä illalla ypäjä hallissa, missä seuraavien päivien kisaradatkin oli. Wolle oli tosi rento ja letkeä. En ratsastanut sillä kuin korkeintaan 30min ja pitkät kävelyt, sillä se oli jo tarpeeksi hyvä ja tuli hyvin läpi siinä ajassa, eikä siinä ahtaudessa olisi paljon liikkeitä mahtunut ratsastamaankaan, kun ruuhkaa oli.

Perjantaina ratsastettiin siis joukkueohjelma ja mulla oli jo tosi hyvä fiilis verkassa. Mutta me varattiin ehkä vähän liian vähän aikaa siihen verkkaan ja tulikin vähän kiire, eikä ehditty saada sitä ehkä niin vikkeläksi jalalle kuin oisin halunnut vaikka se oli kuitenkin muuten tosi hyvä. Radalla se hyvä fiilis pysyi aluksi ja raviohjelma oli tosi hyvä ja rento, mutta käynnissä se jotenkin vähän lässähti ja jäi vähän pohkeen taakse, minkä takia takarit ei olleet ihan niin hyvät ja käynnin numerot olikin vähän heikommat. Laukka ohjelma on yleensä meidän vahvuus, mutta kun jotenkin sitten pakka "levähti" siinä käynnissä niin en saanut sitä enää niiin hyvin kasaan laukkaan kuin oisin halunnut ja me mentiinkin aika kovaa mun mielestä se koko laukkaohjelma, että oisin voinut peittää sen miten se oli hieman pohkeen takana. Ja se sitten kuitenkin näkyi lopputervehdyksessä, missä W teki Wollet. Elikkä saman mitä viime kesänä harrasti joka kisoissa, eli "fiksusti" ennakoi loppupysähdyksen ja sehän tulee sitten tosi valmistelemattomasti siihen, enkä voi oikeen muuta tehdä siinä enää kuin lopputervehdyksen ja kävellä ulos radalta. Siinä vaiheessa tekis mieli aina nirhata W kun se tekee sen ihan tahallaan sen ennakoinnin enkä koskaan pääse edes harjoittelemaan niitä pysähdyksiä kun pitää vain harjoitella sitä, että se edes laukkaisi loppuun asti ja miellellään treeneissä ei tehdä sitten pysähdyksiä ollenkaan keskilinjalla.
Ääh kuulostanpa negatiiviselta, oon jotenkin niin kriittinen aina mun ratsastuksen suhteen, että radan jälkeen jää aina ne huonot asiat radasta ensimmäisinä mieleen ja niitä asioita, mitkä meni hyvin, onkin vaikea miettiä.

Mutta luultavastikkin sitten kaikki muu mikä ei mennyt huonosti, menikin sitten ihan hyvin, sillä saatiin radasta 68.5% ja voitettiin luokka! Kuitenkaan mulla ei ollut niin sellainen "voittajafiilis" ollenkaan, kun jäi ärsyttämään niin paljon ne virheet, mutta tietysti olin todella todella iloinen ja vähän ehkä hämmästynyt noin hyvistä pisteistä ja hyvästä sijoituksesta! :) Hyvä Wolle! Ehkä en nirhaakkaan sitä vaikka joskus onkin turhan fiksu >:) Hahaa ei vaan, mutta siis siitähän syystä tämä kouluratsastus onkin niin mainio laji, että vaikka pari kohtaa radasta menisikin huonommin, niin voit tehdä muut kohdat niiin hyvin, että se ei vaikuttaisikaan sitten yhteispisteisiin niin paljon. Toisin kuin esteratsastuksessa, missä jos kiellät kaksikin estettä, lennät ulos ilman mitään tulosta tai arviointia edes siitä alkuradasta. Ja onhan se vaan positiivista, jos saa hyvät pisteet ja tietää, että pystyy vielä parempaan, eikä tuo ollut meidän vielä paras mihin pystyisimme. ;)

Super iso kiitos taas ihanalle Lotta Luomajärvelle upeista kuvista! <3

Wolle ja Seppo iltapäiväkävelyllä :)

Lauantaina ratsastettiin henkilökohtainen ohjelma. Varattiin reilusti enemmän aikaa verkkaan, ettei tulis kiire. Mutta nyt ratsastettiinkin se vähän ehkä turhankin aikaisin "vikkeläksi" jalalle, enkä ehtinyt saada sitä niin hyvää fiilistä ennen rataa, joten radallakin se fiilis oli aika neutraali koko ohjelman. Käynnissä jäi taas jalan taakse ja takarit menikin sitten ihan plörinäks kun en keskittynyt ratsastamaan niitä tarpeeksi hyvin. Myös käynninkauttavaihdon, mikä tulee keskilinjalla kohti tuomaria, möhlin ihan täysin. W tietty ennakoi, että nyt tullaankin lopputervehdykseen ja pysähtyi enkä saanut sitä kävelemään siinä välissä tarpeeksi sujuvasti ja nostin sen jälkeen vielä väärän laukan ja huomasin sen vasta parin laukka askeleen päästä, joka maksoi sen kohdan pisteet aika hyvin! Lopputervehdykseen ratsastin reippaammin kuin edellisenä päivänä, niin tulihan se pysähdys edelleen vähän töksähtäen, mutta Wolle ei ainakaan tehnyt sitä itse liian aikaisin, niin pääsin tekemään sen edes oikeassa kohdassa. :D Saatiin radasta 65.2% ja 1.sija! Sama juttu ilmeisesti kuin perjantaina, vaikka kerroinkin kaiken mitä radalla meni huonommin niin kai se kaikki muu meni sitten sen verran hyvin, että riitti noille sijoille! :)

En tajuu miten mul on näis kaikis kuvis niin vakava ilme kun kyl oikeesti olin tosi tyytyväinen!! Vakava laji :D

Mä vielä iltamyöhään kúriä opettelemassa ja toinen nukahti jo <3

Sunnuntai aamuna laitettu nuttura. Kiitos vielä Janni! Toi hyvää onnea ;)

Sunnuntaina molempien päivien yhteistuloksista 12 parasti ratsasti oman kúr ohjelmansa. Heti verkan alussa sanoinkin Villelle, kun Wolle tuntui niin rennolta, että "no kerrankin se on rauhallinen!" kun oli muina päivinä ehkä hieman jännittynyt alusta asti. Sain verkassa nopeasti Wollen hyvin läpi ja fiilis oli ihan sika hyvä, mutta sitten viimeisen käyntitauon jälkeen ennen viimeistä "ennen rataa viimeistelyravia" Wollesta tuli ihan pommi! Se jotenkin syttyi ja kun olikin jo mun vuoro mennä kiertämään rataa, Wolle vaan pomppi pari kertaa nähdessään ihmisen kävelevän aidan vieressä, mitä se ei ollut muina päivinä tehnyt ja olin jo ihan, että no just mitähän tästäkin radasta tulee. Ei siis oltu edes aijemmin menty tuota ohjelmaa vielä musiikeilla, mutta olin katsonut sitä ohjelmaa illalla videolta ja vielä aamulla, joten siinä vielä hieman lisähaastetta. :D

 Olin kuitenkin tosi tyytyväinen rataan lopulta! Wolle oli aika pinkeä, mutta ehkä ihan hyvällä tavalla, kun sain sen kuitenkin kohtuu hyvin pidettyä. Sisääntuloa en ratsastanut tarpeeksi huolellisesti ja pysähdys oli aika huono. Myös ensimmäinen lisätty ravi meni mönkään, kun mentiin luokan loppupäässä, eikä pohjaa oltu lanattu tietenkään luokan aikana niin pohjahan oli siitä keskilinjalta pehmeämpi kuin muualta niin siihen Wolle sitten kompastui ja se lisäys meni laukoille. Ei se kuitenkaan ollut pelkästään pohjan vika, oisin voinut ehkä ottaa enemmän puolipidätteitä ja ennakoida, että tietysti juuri yleisestä pysähdyspaikasta pohja on pehmeämpi, koska niin se oli muinakin päivinä, joten oisin voinut tehdä tiestä vähän loivemman. Mutta onneksi mulla oli toinenkin lisäys lopussa eli kun sain ekasta lisäyksestä 4 ja toisesti 7.5 niin niiden yhteistulos on pyöristettynä 6. En myöskään tehnyt ensimmäistä takaria niin huolellisesti, mutta onneksi tein toisen takarin paremmin niin se korotti sitäkin arvosanaa hiukan. Käyntikin oli edelleen hieman jännittynyttä, mutta nyt yritin ratsastaa sitä enemmän jalalla eteen, vaikkei olisikaan niin koottua, mutta kunhan kävelisi puhtaasti ja enemmän eteenpäin niin sekin kannatti. Muuten olin tosi tyytyväinen ohjelmaan. Wolle tuntui näistä virheistä huolimatta todella energiseltä ja hyvältä ja pysyin ihan hyvin musiikissa. Kúriä on niin kiva ratsastaa, kun saa tehdä ne kaikki asiat haluamassaan järjestyksessä ja voi laittaa liikkeet itselleen eduksi ja tehdä ne itselleen helpossa paikassa tai tehdä esim. paljon asioita, mitkä on ratsukon vahvuksia ja lisätä niissä vaikeusastetta. Niinkuin meidän ohjelmassa on paljon laukkaa ja vaihtoja eri teillä niin niitä on kiva tehdä kun se on tavallaan helppoa, mutta samalla vaativaa.

Saatiin ohjelmasta yhteensä 71.9% eli meidän enkat! Eikä tuomareillakaan ollut mitään erimielisyyksiä meidän sijoista. Itseasiassa Ruotsista tullut vieraileva tuomari antoi meille teknisiä 72% ja taiteellisia 74%!! Voitettiin tämäkin luokka ja olin tälläkertaa kyllä ihan voittofiiliksissä niinkuin hyvän radan jälkeen kuuluukin olla! :) 

Aika huippu viikonloppu kyllä! On se ihanaa kun kuitenkin koko alku syksyn mittainen saikku ja koko talven tiukka treeni tuottaa tulosta. Kolme rataa ja kolme sinivalkoista ruusuketta! On mulla kyllä supersupersuper heppa <3 Tästä on hyvä jatkaa kisakautta sitten jatkossa ulkokisojen parissa. :)

38. Huomenna kohti Ypäjää

Viime viikon perjantaina meillä oli Villen valmennus. Wolle tuli jo tosi nopeasti ja hyvin läpi edestä ja pehmeäksi ja kevyeksi, mikä oli pitkään meillä iso ongelma saada se nopeammin kuin puolitunti käyntiväistöjä yms tekemällä, mutta nykyään se alkaa olla jo aika hyvin selätetty (ainakin hyvinä päivinä), mutta perjantaina se oli taas jotenkin tosi väsynyt? Mentiin lopuks vielä rataa kun siinä se aina viimeistään kuumenee, mutta ei, se oli tosi rauhallinen mikä oli tosi outoa, koska se aina kuumenee rataa ratsastaessa. Ei mikään huono asia tuo rauhallisuus, mutta kun ei se yleensä ole niin rauhallinen niin se oli outoa haha :D Eli Wolle oli muuten tosi hyvä, mutta ehkä vähän pohkeen takana ja ei niin energinen kuin yleensä.

Päätettiin sitten pitää sellainen pelkkä "virkistys viikonloppu" eli käytiin lauantaina vain taluttaen maastossa tunnin kävelyllä ja laitettiinkin hepat ulkona kuntoon kun oli niiin ihanan lämmin sää, että hepat pärjäs ilman loimiakin. Ihana pikku tuulahdus kesään!

iPhonen mukaan tuolloin kun oltiin maastossa oli +20C!

Söpöliinit :)

Sunnuntaina mentiin sitten Veeran ja Tompan kanssa puomeja ja kavaletteja. Ravipuomi-kavaletit, eli noin 6-7 puomia peräkkäin raviväleillä, missä jokaisen peräkkäisen puomin eri pää on nostettu ylös, on Wollelle tosi hyvää jumppaa, kun pääsee kunnolla irti lavoista ja oikein venyttämään astelta ja korottamaan takajalkoja. Eli ne se osaa vielä hyvin, mutta kun yrittää tulla puomi - kavaletti - puomi laukkaväleillä niin sitä Wolle ei ihan ymmärrä. Tulee aina esimerkiksi ensimmäisen puomin yli niin, että astuu sen takajalkojen väliin eikä etu-ja takajalkojen väliin niinkuin kuuluu, sitten se ponnistaa kovaa ja korkealta pienelle kavaletille ja silti se kaatuu :D Kun herra ei sitten ymmärrä nostaa niitä takajalkoja mukana vaikka etujalat nousiskin! No kuitenkin vaikkei ihan onnistuttu niin Wolle ainakin virkeni tosi hyvin ja se tuntui oikein vetreältä ja oli sillä varmaan hauskaakin :D

Maanantaina verkkasin vaan läpi kangilla. Tein paljon väistöjä ja vastalaukkaa ja sellasta notkistelua. Wolle tuli kyllä tosi hyväksi, en ratsastanut kumminkaa kauaa.

Tiistaina meillä oli valmennus. Aloitettiin taas sillä, että W tulee edestä ensin pehmeeksi ja läpi ja sen jälkeen voi alkaa vähän pyytää enemmän takaa. Aluksi saatiin herätellä sitä vähän enemmänkin, että kun tulee pieni pohje siihen täytyy vastata heti ja jos ei vastausta tule niin tulee isompi pohje jne. Wolle virkenikin tosi hyvin ja ei tarvinnut edes kauaa tehdä näitä harjotteita kun Wolle tuli ihan sika hyväks! Kunhan muistin, etten jää pitää sitä edestä vaan päästän välillä, kotona vaikka ihan liioitellenkin, etten mä ole se joka kannattelee sitä vaan hän kannattelee itse itsensä. Wolle oli koko tunnin ihan sika hyvin läpi, tosi kevyt ja tosi hyvin edessä ja aktiivinen. Eli ihan super<3 Varmaan paras mitä pitkään aikaan tai melkein ikinä! Sitten kun alkutyö oli saatu onnistuneesti tehtyä ja tulos oli täysin läpi ja energisesti edessä liikkuva hevonen, liikkeiden tekemisissä ei ollut mitään ongelmaa! Vitsi jos tää fiilis olis joka päivä <3<3 Näinä päivinä miettii ihan, että "miten se on voinutkaan olla niin vaikeaa?". Mutta sitten taas kun on huono päivä niin miettii, että "miten se silloin oli niin helppoa" haha :D Se tässä onkin niin "hauskaa", ettei koskaan mikään päivä ole samanlainen... Pitää nauttia näistä hyvistä päivistä sitten kunnolla!

Tänään Wolle piti taas satulattoman kävelypäivän, eli kävin sen kanssa maastokävelyllä taluttaen. Tykkään mielummin mennä nämä satulattomat päivät itse maasta kävellen kuin ilmansatulaa selästä, sillä noh, onhan siinäkin riskinä mennä maastoon ilman satulaa, mutta vielä plussana kun itse kävelee tulee siinäkin hyvin liikuttua. Vaikka liikunhan mä muutenkin päivittäin (muuta kuin ratsastan) muttei ylimääräisestä kävelylenkistä haittaakaan oo :)

Huomenna pääsenkin jo aikaisin koulusta ja tullaankin heti kotiin pakkaamaan ja siitä tallille pakkaamaan, minkä aikana Veera ratsastaa Tompan ja kun ollaan valmiita niin lähdetäänkin jo ajelemaan Ypäjälle. Haluan olla jo edellisenä päivänä paikan päällä, kun on aina kivempi, että tavaroiden purkamiset sun muut on saanut ja edelisenä iltana tehtyä, ettei kisapäivänä sitten tule kiirettä, kun muutenkin siellä yövytään. Hevosellekkin mukavampi, että saa matkan jälkeen olla karsinassa, eikä mennä suoraan radalle. Huomenna ratsastan sitten Wollen illalla Ypäjällä varmaankin vaan aika kevyesti ja rennolla fiiliksellä, sillä pitkä ja rankka kisaviikonloppu tulossa. Varmaan vaan lyhyesti, mutta tehokkaasti niin, että saan wollen molemmista pohjeista ja ohjista läpi ja on hyvä fiilis paikasta. Plussaa ois vielä jos päästäisiin torstaina ratsastamaan jo siellä kisa-areenalla, kun se on kuitenkin aina sen verran jännä paikka, että olisi hyvä jos siellä pääsisi käymään jo ennen starttia. Mutta jos ei niin ei voi mittää :)

Sainkin itseasisassa mun kúrin vasta tänään, joten mennäänkin se sitten sunnuntaina ihan kylmiltään (jos siis sunnuntaille edes päästään) ellen mä sitä jotenkin pysty huomenna menemään korvanapeista tai jotain jos on tilaa. Noh.. paljon mentaaliharjoittelua videolta musiikit korvissa vaan niin eiköhän sekin vähän auta. Näin ei siis todellakaan tehdä! Älkää ottako mallia. Kúrit pitää olla hyvin harjoiteltu ennekuin kisoissa mennään esittämään! Meillä nyt vaan jotenkin meni tää vähän pitkälle :D

Tavallaan mua jännittää (niinkuin aina kisat) nää tulevat kisat, sillä nää on taas kauden ekat tärkeet kansalliset, mutta ei mulla oo edes mitään jännitettävää. Lähdetään vain hakemaan tasaista suoritusta ja että molemmilla ois hyvä fiilis radalla. Ypäjän hallit on meille tuttuja, mutta ainahan kisatilanne on kuitenkin eri. Mutta jos radalla käy jotain ylimääräistä niin sille ei sitten voi mitään. Tämähän on kilpailua. ;)

Pitääkäähän meille sitten peukkuja! ;) Adios!

37. Kisakauden aloitus ja valmennuksia

Hei taas pitkästä aikaa! Siis voitteko kertoa mulle miten nyt voi olla jo huhtikuu? Vastahan oli helmikuu? Miten tää kevät on mennyt näin nopeasti?! Tottakai, hyvä vaan, sillä silloin kesä tulee nopeammin ja ootankin kesää jo niiin paljon! Mutta jos kesä tulee näin nopeasti niin se meneekin sitten vielä nopeammin. Ja mitä kesän jälkeen odottaa? No ylioppilaskirjoitukset! En ole vielä edes henkisesti valmistautunut siihen, että mä oikeasti aijon kirjoittaa ensi vuonna ja mun pitäisi saada se valkolakkikin keväällä 2016...? Noh saa nähdä :D

Tää bloggailu on vähän jäänyt, niinkuin varmaan näkyy, mutta lopettaa en vielä kokonaan kuitenkaan aio. Pieni kelaus vaan tässä parin kuukaden sisällä tapahtuneisiin tärkeimpiin tapahtumiin. :)

Niin kuin viime postauksessa kerroinkin menevämme Tampereen kansallisiin niin aloitettiin kilpailukautemme tänä keväänä siellä sunnuntaina 8.3. Luokka oli avoin Va b junioreiden esiohjelma, missä on kaikkia FEI junioreiden ohjelmien asioita ja lisäksi myös käynninkauttavaihdot. Meidän osalta kisat menivät aika huonosti… Mikä oli miltei oletettavissa 7kk kisatauon jälkeen jännittyneellä hevosella ja jännittyneellä ratsastajalla. Rutiinikin näihin kisapäiviin ja aikatauluihin oli vielä hukassa pitkän talven jäljiltä. Eikä meillä muutenkaan ole kovin hyvin aikaisemminkaan Tampereen Niihamassa mennyt. Niin kuin esim. viime vuoden katsastuskisat ja SM:t… Onneksi siellä ei ole enää tänä vuonna muita tärkeitä kisoja :D Eivaan, tosi hyvä paikkahan se on hyvine puitteineen, mutta jostain syystä me aina selvästi alisuoriudumme siellä. Wolle oli radalla tosi jännittynyt ja kuuma jonka seurauksena tuli useita rikkeitä varsinkin juuri tuomaripäädyssä Wollen ottamista ylimääräisistä tempauksista, mikä vaikuttikin sitten moneen kohtaan. Pisteskaala oli 0-8 ja prosenteiksi saatiin 59.jotai… Eli ei ihan meidän päivä ollut. Ei muuta kommentoitavaa :D

Kuvat: Lotta Luomajärvi :)

Jotain todella pelottavaahan siellä kulmassa varmasti oli...Luultavasti sapelihammastiikerin varjoja..eihän sitä koskaan tiedä

Mulla lähti jalkkaritkin edellisessä kulmassa ennen tätä pidennystä, joten lähdettiin sitten vähän huonolla valmistelulla pidentämään :D

puff

urhoollinen tallikoira (not)

Tampereen jälkeen heti maanantaina suuntasimmekin Kirkkonummelle Nissalaan Warwick McLeanin valmennuksiin, sillä pyritään käymään siellä aina kun mahdollista. Valmennus meni tosi hyvin (niin kuin aina;) ja saatiin kehuja, että ollaan edistytty taas vähän tällä välillä. Jee :) Aluksi aloitettiin vaan ihan käynnissä ja rauhallisessa ravissa sillä, että hevonen kulkee täysin selän läpi ja pyrkii itse pohkeen kautta kohti kuolainta. Ja juuri sitä, että ei kotona voi aina treenata kisamuodossa, täytyy päästä treenaamaan hevosta eri pituuksilla ja eri asteisella muodolla kotona. Ja juuri tämä on ollutkin meille aina vähän hankalaa, sillä Wolle itse, varsinkin jännittyessään, vetää niskansa todella korkeeksi "virkkuukoukku kaulalle" jolloin se täytyy yrittää ratsastaa mahdollisimman rennoksi ja läpi, jotta se uskaltaa antaa periksi niskastaan ja tulla paremmin kohti kuolainta. Siinä ei todellakaan mitkään liian päättäväiset otteet auta, tai se pakenee vielä korkeammalle niskasta vaan täytyy ns. kokoajan neuvotella pohkeen ja ohjan kanssa kevyesti tekemällä esim väistöjä ja taivutuksia ja saada se paremmin avuille ja sitä kautta rentoutumaan. Tehtiin tämän jälkeen lopputunti vähän uutta, eli tehtiin piruettilaukkaa ja paljon harjoituspiruetteja. Sillä viime kaudella me aina radalla laukattiin vaan kovaa ja pitkänä, kun en osannut koota tarpeeksi Wollea eikä sekään jaksanut sitten yhtäkkiä laukata kootummin, kun ei oltu sitä harjoteltu. Joten on hyvä harjoitella vähän niitä vaikeampia juttujakin sitten kotona ja viedä välillä vähän äärirajoille, että tietää mitä oma heppa jaksaa sillä hetkellä ja mihin pystyy. Wollella on nykyään paljon vahvempi kokoamiskyky kuin esim. viime talvena kun ollaan näitä kokoamisia juuri tämä talvi/kevät harjoiteltukkin. Oikealle piruetit onnistuivatkin hyvin, eikä niitä tehtykkään sitten kovin montaa, mutta vasemmalle Wolle ei taipunut ihan yhtä hyvin tai astunut oikealla takasella alle yhtä vahvasti niin ne piruetit oli selvästi heikompia, joten työstettiin niitä enemmän ja lopulta harjoituspiruetit vain parani ja parani ja tehtiin pari ihan hyvääkin puolipiruettia! Wolle oli ihan super hyvä ja teki todella kuuliaisesti töitä. Jäi muutenkin tosi positiivinen fiilis valmennuksesta! On se vaan paras <3

Sattumalta paikalla ollut Ritva otti meistä ihania kuvia <3, joista tässä osa:

Tää oli mun lempparikuva piruettiharjotuksista<3 hieno poika :)

Heti niiden tampereen kisojen jälkeen ilmoittauduttiinkin sitten seuraavan viikon lauantaille Vihtiin rataharjoituksiin, ihan vaan, että sais mahollisimman paljon taas ratoja alle ennen niitä kauden tärkeitä kisoja. Mentiin Vihdissä FEI junioreiden joukkueohjelma eli tämä meille jo erittäin tuttu, mutta tärkeä ohjelma.  Koska kenttä oli yön pakkasten jäljiltä vielä jäässä, kaikille oli käytettävissä vain noin 20min ryhmäverryttely maneesissa, mikä ei viilellä säällä riitä Wollelle, sillä hänellä kestää vähän pidemmän aikaa vetristyä ja notkistua. Kuitenkin rata meni muuten ihan hyvin, mutta Wolle oli ehkä vähän vahva kun en ehtinyt saada sitä täysin läpi. Meillä tuli yksi isompi rike radalla kun sulun jälkeen kohti tuomaria mun paino vähän horjahti ja tuli ylimääräinen vaihto. Pisteskaala oli 4-8 ja saatiin prosenteiksi 67.8 eli ihan hyvä kuitenkin ei millään parhaalla mahdollisella radalla! J

Tämän vihdin kisan jälkeen ei ollakaan oltu muutakuin kotona ja tehty paljon töitä Villen kanssa. Ollaan löydetty sille uusi työkalu miten sen saa nopeammin irti ja notkeaksi: väistöt! Varsinkin pitkillä diagonaaleilla raviväistöjä ja niiden sisällä siirtymisiä. Ne on tepsiny Wollella alkulämmittelyissä tosi hyvin! Ollaan tehty kotonakin nyt useammin laukan kokoamista ihan piruettilaukkaan asti ja muutamia puolipiruettejakin ollaan tehty. Mutta vain niinä päivinä kun heppa tuntuu oikein hyvältä. Mäkin oon kanssa niin fiilisratsastaja, etten voi oikein sunnitella ihan täysin mitä teen tänään, sillä jos heppa tuntuu tosi huonolta tai jäykältä jo alussa niin sitten keskityn vaan sen notkisteluun esim. niillä väistöillä ja siirtymisillä. Mutta jos heppa tuntuu jo tosi hyvältä tehtyä vaan parit väistöt ja hakeutuu hyvin kuolaimelle ja on energinen niin silloin pystyy tehdä enemmänkin. Sillä kyllähän Wolle kaikki tarvittavat liikkeet tällä tasolla osaa, mutta se kokonaiskuva ja niitten liikkeiden laadun määrittelee se, miten hyvin se on läpi.

Meillä loppuikin torstaina koeviikko ja alkoi pääsiäsloma joka me vietettiinkin puoliksi Ypäjällä. Elikkä perjantai-lauantai meillä oli maajoukkueleiri minkä teemana oli kúrit. Perjantaina ratsastettiin musat taustalla (jotta hevoset tottuis niihin taustalla soiviin musiikkeihin, ettei sitten kisatilanteessa pelkää niitä tms..) ihan vaan valmennustyyppisesti aluksi ja sen jälkeen Markolle kúr läpi.  Mehän ollaan yleensä tehty ite musat, mutta tänä vuonna ajateltiin oikeesti panostaa tähän kúriin, joten otettiin yhteen saksalaiseen kúr-ammattilaiseen yhteyttä joka tekee meille musat, mutta ne eivät ole vielä valmiit joten otin leirille mun vanhat musat mukaan, ihan vaan soidakseen taustalla, sillä nehän ei sovi taas tähän uuteen koreorafiaan. Perjantain rata meni ihan hyvin, Wolle kävi ehkä vähän kuumana, mutta ainakin oli energinen. Marko vaikutti tyytyväiseltä ja hänkin kehui, että ollaan taas parannettu viime kerrasta ja se oli kiva kuulla, sillä jos vertaa viime vuotta samaan aikaan, niin oltiinhan me ihan eri pisteessä kuin nyt… Nyt mäkin tunnen hevosen paljon paremmin jo näin reilu vuoden kokemuksen jälkeen ihan eritavalla kuin viime vuonna ja oon saanut jo vähän rutiinia tähän sen kanssa työskentelyyn.

Lauantaina ratsastettiinkin kilpailutyyppisesti kúrit tuomarille. Ja mä ratsastin siis pelkän koreokrafian ilman musiikkeja. Olin ehkä verkannut jo vähän liikaakin sitten, sillä kun menin radan niin W tavallaan kävi kuumana, mut kuitenkin se oli pohkeen takana, että ravissa se vaan juoksi ja käynnissä laahusti ja takarit meni ihan plörinäks. Muuten tuomari kyllä tykkäs koreokrafiasta, mutta sen verran muutettiin sitä, että päädyttiin jättämään yhdet turhat laukkavoltit pois, koska sitten tällaisena päivänä kun W ei olekaan parhaihaimmillaan, niin ne ei sitten näytä niin hyviltä ja kuitenkin on ihan turhat kun eihän niitä voltteja junioreilta pakollisina vaadita. Mielummin tekee niitten sijaan jonkun arvokkaan liikkeen, jolla voi saada pisteitä. Tuomari painotti just, että enemmän eteenpäinpyrkimystä saisi olla, ja sen huomasin itsekin ihan rataa ratsastaessakin. Saatiin kuitenkin teknisiä pisteitä tasan 69% mikä oli mun mielestä tosi hyvin tollakin radalla, vaikkei siis virheitä periaatteessa tullut, mutta ei ollut ihan parhaimmillakaan. Ja taiteellisia pisteitähän ei laskettu, sillä ei mulla ollut sitä musiikkia ja se vaikuttaa suuresti niihin taiteellisiin pisteisiin.

Väsyneenä palattiinkin lauantaina ypäjältä kotiin. Nyt Wolle saa hetken vähän kevyempää ja reilu viikon päästä lähdetäänkin taas Ypäjälle kohti kauden ensimmäisiä pm/em katsastuskisoja. Elikkä Future Cuppia mennään kisaamaan. Sooo exited!

Nyt mullahan alkoi uusi ja tän kevään viimeinen jakso lukiossa, joka on onneksi edellistä jaksoa paljon kevyempi, sillä suunnittelin sen niin, että pystyn keskittymään enemmän treenaamiseen ja kisoihin, kun nytkin toukokuun viikonloput alkavatkin jo täyttyä kisoista. Myös tämä helpottaa valtavasti koeviikkoa, joka on juuri SM:ien kanssa samaan aikaan, niin se ei mua niin häiritse kun mulla ei ole kuin pari tentattavaa koetta. :) 

Ihanaa, että pian taas alkaa kisakausi! Can't wait! :)