51. Kuulumisia!

Hellureii! Taidan olla varmaan maailman huonoin bloggaaja :D En ole koko talvena kirjoittanut yhtään mitään, mutta haluan kuitenkin pitää tän blogin jotenkin elossa, sillä tää blogi on ihan itsellenikin hauska paikka tulla jälkikäteen muistelemaan menneitä ja lukemaan sen aikaisia ajatuksia kuvineen... :) Ja on tää varmaan teillekkin, jotka ette ig:ssä ole, niin kiva paikka tulla lueskelemaan mitä meidän elämään kuuluu tällä hetkellä!

Tosiaan koko talvi ollaan ahkerasti treenailtu näitä nuorten asioita, sillä mähän täytin viime elokuussa 18 joka tarkoittaa sitä, että mun juniori vuodet loppuivat ja seuraavat kolme vuotta mun täytyykin kilpailla nuorten sarjassa! Tosi hassua jotenkin, sillä aina kun olin itse ennen ponityttö ja viimeistä ponivuotta kun kilpailin jo näitä FEI-luokkia, niin kaikki nuoret ratsastajat oli jo niin ammattilaisen näköisiä ja sellaisia "melkein aikuisia" ettei niille uskaltanut edes puhua, mutta nyt kun itse olen nuori ratsastaja niin ei mulla ole ollenkaan tällainen fiilis itsestäni - tai muista nuorista haha ;D

Tässä muutamia kuvia, mitä ihana Aliisa on meistä parina päivänä ottanut! Kiitos<3 Kaikki kuvat siis  ©Aliisa Mäkinen

Treenit ovat sujuneet läpi talven pääosin hyvin! Tietty aina Wollen kanssa (niin kuin varmaan jokaisen hevosen kanssa) meillä on sellaisia parempia ja huonompia kausia. Koko syksy-talven meidän pääintressinä on ollut piruettien/puolipiruettin harjoittelu. Wolle oli ennen mulle tuloa kilpaillut muutaman psg- ja yhden inter I -luokan, joten se nämä asiat jo osaakin, mutta se, että mä opin ne ja opin ratsastamaan ne Wollella oikein ja oikeassa paikassa onkin siinä vaatinut harjoittelua, eikä niitä muuten opi ratsastamaan kuin harjoittelemalla. Kun piruetit alkoivat sujumaan vähän varmemmin alettiin nyt keväällä keskittyä enemmän perusteellisesti vain läpiratsastukseen. Ihan vaan se mikä Wollen kanssa aina tulee olemaan tärkeintä (niin kuin kaikkien hevosten kanssa taas;D), että se on suora, RENTO, kantaa itsensä selän läpi ja on kevyt = läpi. Ollaan myös ravissa haettu enemmän esim. sulkuihin vähän erilaisempaa, ilmavampaa tahtia ja sujuvuutta.

Olimme tammikuussa Keisarinmäessä rataharjoituksissa missä mentiin nuorten joukkueohjelma eli Prix st. Georges. Tää oli mun mielestä tosi hyvä käydä ratsastamassa rata läpi kunnon kv.tason tuomarille jo tässä vaiheessa vuotta. Tuomarina oli sillä kerralla Tiina Karkkolainen, joka antoi radasta suullisen että kirjallisen palautteen ja lopuksi sai vielä tulla "pilalle menneet" pätkät uudestaan halutessaan. Rata sujui ihan sujuvasti! Sitä tulinkin hakemaan. Varmaa suoritusta tältä tasolta, jotta ensimmäisissä kunnon kisoissa psg-radan ratsastaminen ei välttämättä jännittäisi niin paljon. PSG on ratana jo niin paljon teknisesti vaikeampi verrattuna junnuohjelmiin. Puolipiruetit ja sarjat - mitkä tulevat itseasiassa tosi nopeasti peräperään. Piruettien ratsastaminen esimerkiksi kotona ympyrällä rauhassa valmistellen onkin paljon helpompaa kuin tehdä puolikas piruetti keskellä rataa juuri oikeassa kohdassa diagonaalia, tulla hyvin sisään, kääntää ja valmistella jo ulos ratsastusta ja siitä kulmaan vastalaukassa minkä jälkeen suoraan tuomarin edessä C-kirjaimen kohdalla vaihto. Tälläkertaa piruetit onnistui jopa suhteellisen hyvin! Tietty niistä tuli aika suuret (varsinkin oikeasta), kun halusin ottaa varman päälle. Sama myös takareiden kanssa, kun en halunnut niiden ruuvaavan vahingossakaan. Ainut mikä meni ala-arvoisesti, olikin ensimmäisten sarjojen eli nelosten virhelasku, mikä oli aivan mun oma virhe, joten se ei jäänyt häiritsemään kovin paljoo. Radasta laitoinkin jo tuohon aikaisemmin julkaisemaani videoon pätkiä, mutta tässä se kokonaisuudessaan sekä lopussa tuo korjauslinja nelosista jos kiinnostaa. :)



Kaiken treenin lomassa tottakai oon yrittänyt pitää viikot vaihtelevina ja Wollenkin mielen virkeänä käyden joka viikko maastossa, pellolla tai kentällä ratsastamassa tai vähän hyppäämälläkin joskus.

Tässä hieman kuvia yhdeltä päivältä kun käytiin vielä treenin päätteeksi pellolla vähän ratsastamassa, kun oli niin kaunis auringonlaskukin! Kauniista kuvista kiitokset taas Aliisa Mäkiselle! Wolle oli vähän innoissaan! :D

Kisakausi lähenee taas kokoajan hurjaa vauhtia ja ohjelma ei lopu kesken. Tänä viikonloppuna menemme Wollen kanssa Ypäjälle TDF:n rataharjoituksiin, missä menemme tämän saman PSG ohjelman kv-tason tuomareille saaden siitä arvostelut. Vaikka kisa on harjoituskisa, niin se onkin sitten vähän virallisempi, että pitää laittaa kisatakit sun muut ja mennä rata valkoisten aitojen sisällä. Se on mielestäni tosi hyvä, että saa vähän niinkuin "huijata hevosta" sillä Wollellakin on taipumusta ennakoida loppupysähdyksiä, mutta nyt kun kyseessä ei ole oikea kisa ja jos se niin luulee ja sen tekee niin pääsen tarvittaessa korjaamaan tekemällä pysähdyksen sittenkin vaikka loppuun tms. Wolle on oikeasti tosi fiksu, koska ei se esim. tuolla Keisarinmäessä ennakoinut pysähdyksiä tai ollut ollenkaan jännittynyt, kun ei se ollut ollenkaan samantyyppinen kisatilanne kuin oikeasti. Nämä taitavatkin ehkä jäädä viimeisiksi rataharjoituksiksi, ellen mene vielä maaliskuun puolella uudestaan keisarinmäkeen rataharjoituksiin, sillä maaliskuussa onkin jo ensimmäiset 4-tason kilpailut Primus tallilla missä kisataan Wintercuppia ja ratoina jokaisen ikäluokan omat esiohjelmat. Sitä en ole vielä mennytkään, mutta se onkin vähän "harvinaisempi" ohjelma, kun enemmän jokaisessa arvokisassa tätä psg:tä täytyy mennä.

Eipä mulla tässä mitään ihmeempiä ollutkaan. Tuntuu, että aina selittelen sitä samaa, kun ei ole aikaa kirjoittaa blogiin, vaikka useimmiten se on enemmänkin vain motivaatiokysymys. Tällä hetkellä se on kuitenkin enemmän siitä ajasta. Kamala stressi on painanut koko kevään, kun samaan aikaan pitäisi treenata, lukea kevään yo-kirjoituksiin, suunnitella uutta kúriä ja kúr musiikkia ja suunnitella kisakautta yms... No kyllä se kai tästä. Nyt pitäisi vaan löytää se lukumotivaatio vielä viime metreille, jotta saisi sen lakin sitten keväällä! Tsemppiä siis kaikille muillekkin kohtalotovereille! :)

46. Loma loppui, mutta kisat jatkuu

Hei taas! En ole ehtinyt pitkään aikaan kirjoittamaan, nyt kun koulutkin alkoivat ja mulla se tarkoittaa tänä vuonna abivuotta, niin se vähäinenkin vapaa-aika menee sitten kirjoituksiin lukiessa, tai no ainakin pitäisi mennä... Mutta kisoissa ollaan silti ehditty käymään, mutta tällä kertaa Saaran kanssa!

Poniratsastajana on niiin kivaa<3

Saaran tämän syksyn tärkein kisahan oli nuo ponibreeders -kisat, mitkä olivat viime viikonloppuna Ypäjällä. Sitä ennen kävimme Nurmijärvellä seurakisoissa ihan vaan hakemassa kokemusta, millainen Saara onkaan ratsastaa radalla jne. Menimme ohjelman He A:10, mikä oli Saaran eka heA, vaikka olikin ihan helpoimmasta päästä, oli siinä silti jopa takaosakäännökset. Saara käyttäytyi tosi nätisti, vähän oli pientä jännitystä pinnassa siellä aitojen sisällä, jonka takia kokonaisuus oli ehkä vähän varovainen, mutta kuitenkin suht rikkeetön. Saara sai 69% ja voitti luokkansa. Myös Veera ja Tomppa olivat samassa luokassa sijoittuen toiseksi ja saivat 64.4%! :)

Viime viikonloppuna olimme sitten Ypäjällä Nuorten hevosten festareilla 6-vuotiaiden kouluponibreeders kisoissa Saaran kanssa. Ekana päivänä Saaraa jännitti ihan hirrveästi siellä aitojen sisäpuolella. Rata oli vähän kauempana verkasta, jonne kaikki kaverit jäivät, sekä areena oli muutenkin vaikealla paikalla (hiekkalaatikko) minne kuului trailerialueelta muiden hevosten hirnunnat yms. Niimpä tottakai Saara vastaili radan aikana trailerialueelta hirnuaville kavereille sekä muutenkin sai jostain muutamassa kohdassa vähän kipinää esim laukannostossa, mikä ei ollut ehkä ihan täysin hallittu :D Myös kesken laukkavoltin neiti päättikin pysähtyä asioilleen. Onneksi ei kuitenkaan kovin kauaksi aikaa, mutta siinä radalla se tuntui ikuisuudelta :D Nauroinkin vain mielessäni radan aikana, että voiei, näitten kanssa voi aina sattua ihan mitä vaan! En mä tollasta ees ois voinut kuvitella etukäteen. :D Ollaan kotona annettu sen pysähtyä esim. loppukäyntien aikana tarpeilleen niin ne on helpompi siivota. Joten Saara varmaan ihmetteli, että kerran kun saa kotonakin pysähtyä kakalle niin miksei täälläkin? :D Ei olisi tullut ollenkaan mieleen tällainen, kun Wollekaan ei ikinä tee tarpeitaan ratsastaessa. Noh, kaikesta oppii ja nyt ainakin tiedetään, että tästä lähtien ei edes treeneissä anneta ikinä enää pysähtyä tarpeille. :D Mutta oli radassa kuitenkin paljon hyvääkin! Saara sai pisteitä 4-8 ja 66.2% ja lopulta kuitenkin sekin riitti toiseen sijaan. :D

Kuvat c. Lotta Luomajärvi ja Veera Paloheimo

Seuraavana päivänä Saara oli paaaljon rennompi ratsastaa ja itsekkin ratsastin vähän erilailla, jotta saan sen rentouden pysymään verkasta siirryttäessä radalle. Että en esim. pitänyt kävelytaukoa juuri ennen rataa niinkuin edellisenä päivänä vaan ratsastin sen hyvään fiilikseen verkassa ja ravasin siitä suoraan kiertämään rataa. Rata oli rikkeetön ja Saara pysyi hyvin housuissaan. Oli ihana ratsastaa sitä radalla kun se oli taas enemmän oma itsensä! Saara sai pisteitä 6-8 ja 70.7% jotka toivat Saaralle luokkavoiton! Kuitenkin ensimmäisen osakilpailun tulos veti kokonaispistemäärää sen verran alas, että jäätiin ponibreedersin kokonaiskisan voitosta 1%:n päähän. Eli Saara oli siis hienosti ponibreeders 2015 II :)

Jotta oltaisiin jo ekana päivänä pärjätty yhtä hyvin kuin tokana päivänä, sekin olisi tarvinnut vain ehkä vähän enemmän ihan vain kokemusta. Kuitenkin oltiin ehditty käydä näitä kisoja ennen vain yhdissä seurakisoissa, mitkä oli maneesissa ja Tomppa oli koko radan ajan siinä vieressä valmistautumassa. Niin olihan tämä paljon jännempi tilanne tuolla Ypäjällä. Mutta saatiin hyvää kokemusta jatkoa ajatellen ja oon tosi tyytyväinen Saaraan! Kuitenkin se seuraavan päivän rata joka oli vähän vaativampi, niin meni paremmin joten sekin on jo tosi hyvä, kuin jos olisi toisinpäin. :) 

Suuri kiitos Idalle verkka-avusta<3 Ja tietty parhaalle groomille veeralle ;)

Me mennään itseasiassa huomenna Saaran kanssa ESRA:n junioreiden aluemestaruuksiin. Valitsin sen takia Saaran, sillä se tarvitsee tällä hetkellä enemmän vain sitä ratarutiinia ja kokemusta kuin Wolle. Enkä viitsisi mennä Wollella muutenkaan HeA, kun se on kisannut niin paljon vaikeampiakin luokkia jo... Enkä myöskään osallistu Wollella sennuihin, koska tää on mun vika juniorivuosi, että voin vielä edes kilpailla junioriluokissa, kun taas sennuissa voin koko loppu elämäni. :D Veera menee myös Tompalla ponien aluemestiksiin! :)

Ollaan myös hypätty Saaran kanssa välillä. :)

Mutta vaikka näyttää ehkä, että mä vain menisin Saaralla, kun sillä oon nyt kilpaillut, niin itseasiassa en. Veera harjoittelee sillä noin 4x viikossa ja minä loput - yleensä juuri ne pari päivää ennen kisoja. Mä nyt oon vain mennyt sillä nää ekat radat alle, jotta poni saa kokemusta ja mä tiedän millainen se on ratsastaa, niin on myöskin helpompi sitten Veeralle aloittaa kisaaminen Saaralla ehkä ensi vuoden puolella tai sitten kun tuntuu hyvältä, kun ei heillä tässä mikään kiire ole. :)

Mutta ei Wollekaan kuollut ole vaikkei se nyt ole kisoissa käynytkään tai siitä niin paljon kuulunutkaan! Hän voi todella hyvin tällä hetkellä! Ollaan nyt pidetty näin kisatauon aikana sitä ihan sellaisella kevyemmällä viikko-ohjelmalla mikä sisältää ainakin 1-2 maastopäivää tai vapaata, 2-3 verkkapäivää matalammassa muodossa, joka saattaa sisältää myös puomiharjoituksia tai pieniä kavaletteja ja sitten noin 2-3 treenipäivää, jolloin kuitenkin ihan treenataan. Silloin Wollekin pysyy virkeämpänä ja oikein innostuu niistä harvemmista päivistä kun treenataan oikein tehokkaasti. Piruettejahan me tällä hetkellä ollaan pääsääntöisesti harjoiteltu. Wollella ei vielä ole ihan tarpeeksi voimaa niissä, mutta eiköhän ne tässä talven aikana toivottavasti valmentajan kanssa saada ihan hyvälle mallille.. :)

Veeran ottamat kuvat elokuun alusta..

Tehtiin muuten Veeran kanssa tällainen lyhyt video tossa kesäloman lopulla 31.7. ihan meidän tallipäivästämme. Ollaan usein alettukkin tekemään esim. kisoista videopostausta, mutta ne usein jäävät pahasti kesken, joten en sitten ole viitsinyt niitä julkaista...

Videossa mennään ensiksi Wolle ja Veera menee yhdellä meidän tallin suokilla Jullella. Sen jälkeen mentiin vielä Tomppa ja Saara lyhyesti. :)

Ja kun tänne blogiin ei niin usein tule postauksia, niin kannattaa alkaa seurata meitä instagramissa @teampaloheimo - sinne postaamme viikottain kuvia ja videoita ihan arkipäivän treeneistä. :)

42. Miten meni noin niinku omasta mielestä...?

Noniin, mistäs sitä aloittaisi... ainiin SM:ät! Niistähän ei kovin paljoo kerrottavaa jäänytkään. En tiedä kuinka moni teistä equipea sun muita siihen aikaan seurasi, mutta meidän osalta ne kisat olivatkin sitten kunnon pohjannoteeraus. Meillä ihan varmasti jokin sm kirous...

Kotoa lähdettiin ponit ja kuukauden kamat kyydissä

Laivassa

Sm kisat järjestettiin siis tänä vuonna Ahvenanmaalla ja sinne saavuimmekin jo keskiviikko-torstai välisenä yönä. Torstaina kävin verkkailemassa kisakentällä. Wolle tuntui itseasiassa tosi hyvältä.

Perjantaina ratsastettiin ensimmäinen osakilpailu eli joukkueohjelma, mistä 12 parasta karsittiin seuraavan päivän kúr-luokkaan. Mun tavoitteena oli vain ratsastaa mahdollisimman tasainen rata, jotta päästäisiin seuraavaan päivään, mutta noh.. sitähän ei tullut. Wolle oli jotenkin tosi jännittynyt verkassa ja mulla jäi se verkka ehkä hieman turhan lyhyeksi enkä ehtinyt saada sitä niin hyvin läpi ennen rataa. Radalla tuli monia todella kalliita rikkoja, kuten heti alkutervehdykseen kääntäessä laukanvaihto keskihalkaisijalla, sekä ravissa muutamia tahdin menetyksiä sekä laukkaohjelmassa, kun piti tulla diagoonilla vaihto, otin puolipidätteen (mutten pitänyt tarpeeksi jalkaa kiinni ja koonnut istunnalla) Wolle siirtyi raviin ja tulikin sitten siinä hieno laukanvaihto ravin kautta...Mä jotenkin jäin vain matkustamaan ja en ratsastanut sitä ollenkaan niin hyvin kuin oisin voinut. Saatiin radasta muistaakseni 64.9% ja olimme neljänsiä lopulta eli sijoitus kuitenkin tuli sekä paikka seuraavan päivän finaaliin eli periaatteessa tavoitteeseen päästiin ja pitäisi olla tyytyväinen. Meillä oli myös hyvä kärkkymispaikka sillä olimme kuitenkin vain vajaa prosentin päässä luokan voittajaan, eli oli vielä olemassa mahkut mitaliin, mikäli kaikki menisi hyvin.

Pikku-neitikin pääsi maailmalle ensimmäistä kertaa <3

Veera tekemä nuttura

Tuli lauantai aamu ja junioreiden kúr luokka, mikä ratkaisisi vuoden 2015 suomenmestarit. Otin enemmän aikaa verryttelyyn kuin edellisenä päivänä, jos se olisi ollut taas vaikea, niin mulla ois ollut enemmän aikaa saada se vielä kuitenkin paremmaksi. Wolle oli kuitenkin tooodella paljon rennompi jo heti aloittaessa, ihan kuin eri hevonen! Tehtiin Villen kanssa vaan ihan rauhallinen verkka ajan kanssa hakien samanlaista, hyvää fiilistä kuin kotona. Wolle tulikin verkassa ihan super hyväksi ja naurettiin vain, että noniin tänään näytetään kun tuntui, että oli ihan eri hevonen alla kuin eilen ja mä ratsastin!! Lähdin luokassa toiseksi viimeisenä. Rataa kiertäessä Wolle ehti ehkä jäädä hieman pohkeen taakse, mutta fiilis oli edelleen tosi hyvä. Musiikit alkoivat soida kúriä aloittaessa erikoisen lujaa, mutten välittänyt, sillä ei Wolle ole yleensä välittänyt musiikeista tai niiden kovuudesta. Rata alkoi hyvin, näin jälkeenpäin tuomaripöytäkirjoja katsellessani huomasin, että saatiin jopa yhdeltä tuomarilta sisääntulosta 8, sekä ravisulusta oikealle 8, mutta ravisulussa vasemmalle Wolle pelästyi jotain ilmeisesti? Tai niin luulin eikä se olisi halunnut mennä kohti H-kulmaa, josta musiikki tuli. Se ravisulku meni siis laukoille, mutta ei se mitään, mulla olisi ollut ohjelman lopussa vielä varmistuslinja, joten rata jatkui. Käyntiohjelma oli myös tosi hyvä! Kerrankin oikeasti rento ja selän läpi ja se oikeasti käveli varmaan parhaiten mitä millään radalla vielä tänä keväänä! Saatiin takarista JA lisätystä käynnistä monilta jopa 7.5! Kuitenkin rata tyssäsi melkeinkin siihen. Valitettavasti. Aloitin laukkaohjelman sululla kohti samaista H-kulmaa, mitä Wolle oli jo alkuohjelmasta "pelännyt", mistä musiikki tuli todella lujaa ja vielä vain sieltä yhdestä kulmasta. Ja mun laukka musat on muutenkin niin paljon voimakkaammat tai dramaattisemmat kuin esim ravimusa niin sinne ei herra vain voinut mennä ei sitten millään. Wolle vaan jäi pomppimaan ja peruuttelemaan siihen paikalleen ja musiikki vain jatkui ja jatkui.  En todellakaan tiennyt mitä  mun olisi pitänyt tehdä, mulle ei ole IKINÄ käynyt mitään vastaavaa etenkään radalla. Kamala paniikki tai pikemmin shokki vain iski kun musiikki jatkui ja hevonen ei sitten liikkunut mihinkään. Kun vihdoin sain sen ravaamaan mun ei olisi enää kannattanut jatkaa ohjelmaa joten nostin käden ylös ja poistuin areenalta. Keskeytin siis ohjelman.

Radan jälkeen pää pyöri täynnä kysymyksiä. Mitä just äsken kävi? Miksi? Miks just nyt? Voinkohan mä mennä uudestaan? Fiilis oli niiin epätodellinen. Enhän mä näin tätä mun sm rataa ihan suunnitellut... Harmitti ja harmitti niiiin sikana. Niin siinä melkein koko loppuilta vain harmitellessa ja jossitellessa... Mutta eipä paljoon enää auttanut itkut markkinoilla. Mutta se nyt vaikka olikin tärkeä sm-kisa ja meidän viimeinen juniorivuosi ja olisi ollut oikeasti kerrankin mahiksia siihen kirkkainpaankin mitaliin niin näin voi käydä kellevaan milloinvaan. Nekin on vaan hevosia ja se nyt on vain tämän lajin karumpi puoli. Aina ei ole kiinni pelkästään itsestään, mutta mitäs sitä hevostakaan syyttämään. Eihän se voinut tietää näitä asioita, eikä se oikeastaan tiedä edes miksi se muutenkaan siellä joutuu rataa kiertämään. Nekin on kuitenkin pakoeläimiä ja jos jostain kulmasta tulee hullulla huudolla pelottavaa musiikkia miksi pitäisi sitä kohden mennä riskeeraamaan itsensä...tyhmät ihmiset :D Tai en varmasti tiedä, että oliko se sitten se musiikki, minkä takia sekosi niin vai mikä mutta kun ne nyt on vain hevosia, niistä ota aina selvää..

 

Jatkettiin sitten Ahvenanmaalta kohti Saksaa ilman mitalia, mutta kuitenkin taas yhtä kokemusta rikkaampana. Yövyimme matkanvarrella ensimmäisen yön etelä-ruotsissa ja toisen yön pohjois-saksassa ja muutamassa päivässä saavuimme kohteeseen. Hepat onneksi matkustavat todella leppoisasti kahdestaan, joten matka ei tuntunut raskaalta ja päästiin heti tänne saapuessamme melkeinpä aloittaa treenit.

Ja kauan mä täälläkin olen ollut? Herranjestas kolme viikkoa tulee kohta täyteen ja tuntuu, että vieläkin ensimmäistä viikkoa täällä vietän. Aika menee kuin siivillä ja viikon päästä pitäisi jo startata Hagenin kansainvälisissä.. hullua!

Tällä hetkellä meille kuitenkin kuuluu todella hyvää! Saara-poni vain paranee ja paranee päivä päivältä ja nappuloita siihen on alkanut jo hyvin löytyä. On se vaan niin super poni! <3 Wollekin on ollut hyvä! Ollaan täällä näitä meidän ongelmia enemmänkin työstetty, jotta sais enemmän sitä tasaisuutta tuntumaan ja ihan vaan saamaan sitä helpommin läpi ja kantamaan itsensä rehellisemmin jne. Mutta nyt Wollekin on ollut jo paaljon parempi ja eilenkin treenissä tosi hyvä! Ollaan siis ihan perustyöskentelyä tehty ja nyt aletaan hioa vähän ohjelmien osia ennen kisoja. Tänään keskityttiin treenaamaan kúrejä musat täysillä autosta, joka oli kentän laidalle parkkeerattuna ovet ja takakontit auki. Siinä olikin sitten alussa tekemistä ratsastaa sen ohi, mutta hyvä vaan nyt kotona harjoitella näitä asioita, jotta saa sitten työkaluja, mitä tehdä kisoissa radalla jos jotain pelkää tai jotain odottamatonta käy kesken radan (vrt. sm:t...). Huomenna harjoitellaan vielä ohjelmia ja sitten viikonloppu meneekin viimeistellessä kisoja varten. Jännää! Toivotaan, että menis vähän paremmin kuin viime kisoissa hehheh.. ;) Eivaan.. ei mitään odotuksia. Hagenin kansainväliset on kuitenkin niiin isot kisat. Nehän on miltei isommat kuin EM:ät, joten ihan vaan yritetään omaa tasoa mennä sinne suorittamaan ja tietenkin ratsastaa parhaamme mukaan. Sen näkee sitten mihin riittää. :)

Tässä muutamia kuvia täältä kolmen viikon ajalta. Suurin osa kuvista ottanut Ida-Lotte Peltoniemi, kiitoskiitos <3

Villi-Wolle nauttii laitumesta..jänöjussi

Poni on vain niin <3

Molemmat hömelöt samassa kuvassa :D

Ihana auringonlasku yksi ilta! Ruvettiin oikein taiteellisiksi ;)

Saksa-Veljekset <3

Kolme yllä olevaa ©Enni Grönroos

Top Tilas

Ainiin! Meidät valittiin Wollen kanssa junioreiden kouluratsastuksen maajoukkueeseen edustamaan PM-kisoihin Tanskaan! Jee! Kivaa olla taas tänä vuonna joukkueessa mukana! Pm-kisat ovatkin heti seuraavalla viikolla Hagenin kisoista, joten mennään sinne (väliyöpymisten kautta tietty) suoraan Hagenista. Tanskan kisojen jälkeen suuntaammekin vihdoin kotiin Suomeen. Hepat pääsee sitten ansaitulle kesälomalle kotiin ja loppukausi kierretään sitten ihan kotimaan kisoja, tietty jos kaikki pysytään kisakunnossa. :)