25. Aina ei vaan voi onnistua

Moikka! Mulla ei oikein ole ollut aikaa (koeviikon takia) eikä fiilistä kirjoittaa tänne blogiin nyt taas vähään aikaan, sillä meillä ei ole nyt viimeisimmät kisat menneet kovinkaan hyvin... Ajattelin kuitenkin tulla nyt lyhyesti kuvien kera päivittämään, mitä meille tällä hetkellä kuuluu ja missä mennään!

Tuntuu, että sen uskomattoman ypäjän viikonlopun jälkeen meillä on alkanut mennä ihan alamäkeen vaan kerta kerralta kisoissa. Wolle on vaan ollut taas niiin vaikea! Kun talven jälkeen kavuttiin sieltä pimeästä ojasta ylös kohti sitä ensimmäistä katsastus kisaa Ypäjällä, niin sen jälkeen romahdettiin taas pikku hiljaa takaisin uusine ongelmineen. Kotona W on kuitenkin ollut tosi hyväntuulinen ja rento! Varsinkin kun laidunkausi alkoi :) Mutta se on siis osoittautunut vähän hankalaksi näissä ulkokisoissa...

Parisen viikkoa sitten oltiin Tampereella pm-katsastus kisoissa, missä mentiin junioreiden joukkueohjelma. Kun menin maneesiin verryttelemään, Wolle oli heti alusta asti tosi kuuma ja säpsy, mitä se ei ikinä kotona ole. Pelästy pelkästään kävellessä pari kertaa milloin mistäkin. Marko kuitenkin autto mua verkassa ja sain käytettyä hyvin sen ylimääräisen energian hyödyksi ja se olikin ihan super hyvä! Mutta kun piti mennä alas kentälle radalle niin W tuli taas jännittyneeks, varmaan muakin sitten jännitti ja tietty W heti sen huomas, mutta en tiedä. Heti radan alussakin, en tiedä pelästykö se jotain vai possuiliko se vain, mutta jäi jotain hyppimään siihen, että tuomaripapereihin jo laitetut seiskat ja kutoset yliviivattiin äkkiä ja vaidettiin kakkosiin ja kolmosiin... Loppurata meni muuten ihan okei - oli joitain hyviä pätkiä - mutta tuli tosi paljon erittäin kalliita rikkeitä, kuten molemmissa lisätyissä raveissa tahtirikko ja lisätyn laukan jälkeen vaihto, jotka sitten laskivat pisteet alas. Pisteskaala oli 2-8 ja prosentteja saatiin 60.

Alla olevat kuvat ©Lotta Luomajärvi

Tampereen kisan jälkeen huomattiin, kuinka paljon nyt oikeesti tarvii lisää treeniä juuri erilaisissa paikoissa ulkona, joten ollaan nyt käyty pari kertaa viikon välein hyyppärän isolla kentällä pitämässä viikottaiset valmennukset. Siellä on kuitenkin aina vähän enemmän sellaista "härdelliä" mihin ois hyvä tottua ja on muutenkin hyvä käydä jossain muuallakin välillä treenaamassa.
 Käytiin myös ihan tässä lähellä viime viikonloppuna harjoituskilpailuissa missä menin joukkueohjelman. Mun tarkotus oli mennä sinne ihan vain "korjausratsastamaan" sitä, että se ei tekisi mitään tyhmiä temppuja, ja jos tekisi, niin pääsisin ratsastamaan sitä niissä, mutta tietenkin juuri silloin W käyttäytyikin ihan mallikkaasti. Just. Tais tajuta, että mulla oli raippa mukana! ;D
 Alla olevat kuvat ©Mira Nieminen

Hepat pääsi myös vihdoin tällä viikolla laitumelle! Syökööt siellä itsensä niin pyöreiksi kuin jaksaa, sillä ei yhtään haittais jos Wolle vähän tosta lihois kun se on niin silakka :D

Tomppa!

Tänään (su) käytiin Laaksolla starttaamassa junioricupin osakilpailu ja ratana heA:4, jonne mentiin pidemmän päälle nyt vain lisää ulkorata kokemusta hakien. Tämäkin rata meni suoraan sanottuna ihan päin metsää. Wolle oli vielä verkassa ihan hyvä: rento, mukava ja hyväntuulinen. Mutta kun päästiin aitojen sisään se jännittyi ihan kokonaan ja kävikin vähän kuumana taas eikä ollut enää ollenkaan kunnolla läpi koko radan aikana. Se ei tuntunut ollenkaan hyvältä ja oli muutenkin ihan väärinpäin: painoi kädelle ja takajalat tais jäädä talliin... Oisin vaan pistänyt ne jalat kiinni! No, hyvä että sen näin jälkeenpäin tajuaa.. Prosentitkaan ei laskenut pelkästään siitä, vaan tuli myös lukuisia rikkoja, vaikka nimenomaan halusin saada nyt rikkeettömän radan alle! argh.. ei oo helppoo tää! Ennen keskiravia Wolle pelästy kun viereisen radan lopettaneelle taputettiin ja meidän lisäys meni ihan plörinäksi ja kun piti tulla laukassa lävistäjää kohti kiemuralle (k.n. tyyppinen kaarre) niin tuli vaan vaihto vaihto vaaaihtoo... Pisteskaalahan taisi olla taas 3-7 sekä prosentteja huimat 58... höhlä.
Kuvat ©Lotta Luomajärvi ♥

Päivän pelasti ehdottomasti Tomppa! Käytiin Veeran kanssa hyppäämässä vähän kavaletteja ilman satulaa ja käytiin sen jälkeen heittämässä talviturkit! Sitähän varten nää pikkusiskojen ponit on ♥
Kuvat ©Krista Moisio

Veera ja Tomppa

Ponimus♥

Hyvä uutinen on myös, että päästään Wollen kanssa starttamaan meidän ensimmäisissä kansainvälisissä kisoissa Finnderbyssä reilu viikon päästä! Jännää! Lähden kyllä sinne ihan ilman mitään odotuksia! Niin vaihtelevasti nyt on mennyt, etten osaa yhtään sanoa etukäteen, miten saattaisi mennä. No sen näkee sitten. Nyt vaan lisää treeniä - kyllä me täältä vielä noustaan!..toivottavasti ;)

Heippa! Ja hyvää kesäloman alkua kaikille lukijoille! :)

24. Poni-haan kansalliset

Oltiin siis viime viikon sunnuntaina (27.4) poni-haan kansallisissa, jossa mentiin junioreiden joukkueohjelma, joka oli samalla yksi näistä pm-katsastus luokista. Nämä kisat eivät menneet tällä kertaa niin onnistuneesti meidän osaltamme.

Viime viikolla oli vielä ihanan lämmin kesä ♥  mihin se katosi?

Olin edellisenä päivänä ratsastanut Wollen kunnolla lyhyesti läpi ja se oli tuntunut tosi hyvältä, joten mulla oli aika varma olo seuraavaan päivään.
 Kuitenkin sunnuntaina paikan päällä verkassa Wolle ei tuntunut enää yhtään niin hyvältä. Se painoi kädelle ja juoksi vaan... Olin itsekkin siinä verkassa ihan hukassa, jotenkin en ollut henkisesti valmistautunut niin hyvin kuin esim ypäjälle, enkä ollut edes suunnitellut verkkaa kunnolla etukäteen tai mitään, joten se verkka meni vähän haahuiluksi. Kun olin kuitenkin tehnyt kaikki avot, sulut ravissa ja laukassa niin pitikin mennä jo alas maneesille valmistautumaan. En kuitenkaan päässytkään heti sisään, joten piti kävellä hetki parkkiksella ja sen jälkeen pääsin sisälle radan viereiselle kaistaleelle. En kuitenkaan viitsinyt tehdä kuin pieniä ravi-käynti siirtymisiä, ettei radalla oleva hevonen esim. pelästy tai jotain. Ja kun pääsin sisään aitoihin, Wolle oli ihan lässähtänyt eikä siinä oikeen enää mitään voinut tehdä. Kun kiersin rataa ja olin aloittamassa mulla oli jo siis ennen rataa sellainen fiilis, että tää ei kyllä tunnu nyt yhtään hyvältä, sillä se painoi edelleen kädelle ja oli pohkeen takana mä vähäniinkuin unohdin taas ratsastaa.. tai tietty yritin, mutta siinä vaiheessa oisin voinut ehkä sisuuntua vähän enemmän. Raviohjelma oli ihan ok, mutta kun en ollut saanut Wollea kunnolla sielllä verkassa läpi niin se jäi sellaiselle aika korkeelle ja lyhyelle niskalle ja näytti jännittyneelle. Peruutuksessakin peruutettiin ehkä vain 2 askelta, lisäykset ei oikeen lähtenyt ja laukka ohjelma muuten ok, mutta niissä puolirataleikkaa vaihdoissa, jotka on meille yleensä helppoja niin sössittiin... esitettiin siis vähän sarjavaihtoja! :D Ensin siis siinä kohtaa missä piti vaihtaa niin mä vaihdoin ja pari askeleen päästä W vaihtoki yllättäen ja sit mä vaihdoin takasin. Myöhemmin videolta katoin, että siinähän tuli sit puhtaat kolmoset, hehhe.. Lopputervehdyksessäkin kävi taas samalla lailla kun ypäjällä kúrissä, eli halkasijalle tullessa W alkoi hidastella ja kun pyysin eteen niin tehtiin taas sellanen ihmeellinen western pysähdys.. hups ;D Radan jälkeen olin aika pettynyt niistä rikkeistä mitä tuli ja tietty koko kokonaisuudesta, kun tiesin, että se ei ollut läpi. No oli siellä hyviäkin pätkiä ja tietty muistin radan! Saatiin 63% ja olin ihan tyytyväinen niihin. En sillä radalla oisi yhtään enempää ansainnutkaan. Kävelin Wollea radan jälkeen jonkin aikaa ja laitettiin sitten koppiin ja mentiin katsomaan muiden suorituksia. Loppupäivän tietty ärsytti ne typerät rikkeet mitä tein ja se verkka... miksen suunnitellut/keskittynyt paremmin argh! Noh aina ei voi voittaa tai edes sijoittua, toivottavasti ensi sunnuntaina Tampereen kansallisissa menisi paremmin. Nyt aijon sinne valmistautua paremmin ja korjata virheet, mitä tein poni-haassa ja yrittää ratsastaa enemmän niinkuin ypäjällä.

Katsottiin äitin kanssa videot ypäjän radoista ja verrattiin sitten tähän poni-haan rataan, niin se näytti oikeasti ihan eri hevoselta! Se merkkaa niin paljon, että saanko sen siinä verkassa kunnolla läpi vai en. Ypäjällä se oli pyöreä, selkä mukana ja hyvin avuilla, poni-haassa vähän turhan korkea niska, joka tekee siitä jännittyneen näköisen ja alakaula tulee helposti näkyviin.
Ainiin ja oltiin muuten lopulta siinä puolessa välissä luokkaa eli sij. 6/12.

Olin myös lauantain iltana poni-haassa kattomassa ponityttöjä, (kun poniluokka oli jo ed. päivänä) Hienosti tytöt vetelikin!

Ida ja Topi vei voiton!

Ja Uksalle ja Arskalle kolmas sija :)

Onneksi on näinkin ihania ponikavereita ♥ Lotta, Ida, Uksa

No tällainen lyhyehkö päivitys taas, en enempää ehdi kirjoittaa, eikä oikeen muuta sanottavaa olekkaan. Ihan normaali treenejä kotona ahkerasti valmentajan silmän jatketaan ja ensi sunnuntaina sitten taas nokka kohti Tamperetta ekoihin ulko kisoihin! :)