43. Kansainvälistä kilpailemista

Heipähei taas! Nyt ollaankin saatu meidän alkukesän kestänyt treeni- ja kisamatka päätökseen. Palaattiin heppojen kanssa viimein vajaa pariviikkoa sitten kotiin. Hepat ovat kotiutuneet hyvin ja ovat muutenkin rentoja ja freesejä. Nyt olen itsekin saanut viimein kaikki tavarat purettua ja takaisin paikoilleen sekä olen jo ehtinyt mökkeillä ja nähdä kavereita, sekä oon saanut autokoulunkin ajotunnitkin aloitettua. Joten nyt kun mulla ei ole mitään kiirettä niin voisin kirjoittaa vähän jotain tästä matkasta. Joku toivoi joskus tarkempaakin kisapostausta, mutta se oisi nyt vähän mahdotonta, kun kisoista on jo niin kauan ja mulla on muutenkin niin paljon kerrottavaa. Ehkä myöhemmin, jos en pitkitä niiden postausten kirjoittamista aina viikoilla, että sitä kerrottavaa vaan kertyy lisää. :D Yritän nyt kuitenkin kertoa jokaisesta kisapäivästä kaiken olennaisen. Kerrankin mulla on paljon kuvia! :)

Noin kolme viikkoa sitten tiistaina starttasimme autot Saksan Tönisvorstin pihasta hyvät kolme viikkoa treeniä siellä takana ja edessä oli pitkä paluumatka kotiin, kera "muutaman pikku väli-pysäkin". Paikasta, jossa olimme treenaamassa, oli vain parin tunnin matka ensimmäiselle kisapaikalle Hageniin. Siellä järjestetään vuosittain yhdet Saksan isoimman kansainväliset nuorten ratsastajien "Future Champions" -kilpailut. Lajeina este, sekä koulu ja luokkia peräti poni-, lapsi-, juniori-, ja nuorille ratsastajille, joten hulinaa ja vipinää riitti! Kilpailin ainoana junioriratsastajana Suomesta, joten kilpailin junioreiden yksittäisessä CDIJ -luokassa.

Puitteet paikassa oli iha mielettömät! Aluksi pelkäsi ihan, että miten täällä oikein osaa kulkea tai löytää edes rekalta tallille jne. kun paikka oli niiiin valtava. Ensimmäisen päivän fiiliskin oli kuin disneylandissä! Kaikki oli niin hienoa ja kansainvälistä! Ei sitä oikein osaa selittää, mietin sielläkin, että tällainenkin täytyy vain kokea. Ei edes vain kilpailijana, mutta ihan katsojillekkin oli siellä hienot puitteet monien kauppojen sekä tietty upeiden hevosten kera.

Hagenin talliin saavuttuamme laitoimme hepat karsinoihin ja annoimme tilanteen vähän rauhoittua paikalla ja purimme samalla tavaroita. Illalla kun kaikkien saapuvien hässäkkä oli jo laskenut, menimme Veeran kanssa taluttelemaan Wollea ja Saaraa ympäri kouluareenoita, sekä kävimme myös pääareenan katsastamassa. Ja kyllä, Saara oli nyt paluumatkalla kaikessa mukana! Hänellähän on nyt siis ratsastettu myös Hagenissa saksalaisten ponien joukossa, sekä myös pm:issä ja vaikka missä. Nyt on sitten ponikin nähnyt ihan kaiken jo pienestä pitäen. :D

Siellä jumalattoman kokoisen hevosrekkameren seassa jossain meidänkin pikku kotteromme piileksi :) Tästäkään kuvasta ei edes kunnolla nää kuinka paljon siellä oikeasti oli niitä. Kunnon monsteriautoja ne kaikki missä pop-outteja joka suuntaan.

Toisena päivänä eli keskiviikkona kävin aamulla kävelyttämässä Wollea, päivällä oli vetchek mikä meni hyvin ja iltapäivällä treenattiin kilpailukentällä valmentajan kanssa. Ei tehty edes kovin kauaa kun Wolle oli jo ihan super hyvä! Oli melkein pro-olo kun ratsasti siellä samalla areenalla kaikkien saksalaisten ja tanskalaisten huippujen seassa. Huomasi kyllä heti mikä on pelin henki. Jos haluaa tilaa ratsastaa linjoja, piti olla jopa vähän töykeä ja ratsastaa vaan suotta päin. Kaikkihan oli siellä vain itsensä takia ja ajattelivat oman treeninsä parasta. Huomasi heti, että pelkällä väistelyllä ei päässyt tekemään mitään, joten joko väistelit vain tai otit itsellesikin "bitch-asenteen" päälle ja oman tilan käyttöön eikä turhaan tarvinnut varoa muita. Tai tämän havainnon mä ainakin tein jo alkuraveja tehdessä kun jouduin vain kääntelemään kokoajan Wollen pienille volteille, etten olisi kenenkään tiellä kun kaikki tuli vaan päälle. Mutta heti kun otti tomeramman asenteen niin kyllä muut huomasivat jo, että noitakin kannattaa ehkä väistää. ;)

Torstaina oli ensimmäinen kisapäivä. Mun lähtö oli jo heti luokassa toisena klo 8.07, joka tarkoitti herätystä klo 5.30 sillä hevonen piti vielä letittää ja sen piti ehtiä syödäkkin.
Verkkasimme valmentajan kanssa hyvän ajan. Hevonen oli freesi, muttei kuuma. Rata oli tosi simppeli. Ei tullut isoja rikkeitä, mitä yritinkin välttää. Ravi olisi voinut olla vähän ponneikkaampaa, että se jäi vähän vaisuksi, mutta käynti ja laukka oli hyvää. Harmillisesti vain alkutervehdyksessä Wolle astui taakse ja jäi leputtamaan toista takajalkaa ja lopputervehdyksen se teki taas itse liian aikaisin, joten niistä ja monista muistakin pienistä virhekohdista (esim peruutus oisi voinut olla aktiivisempi) menikin sitten pisteitä. Pieniä kohtia, mutta kalliita. Jokainen kohta on arvokas, mikä huomattiin taas, sillä sain 66.6% kaikilta tuomareilta ihan tasaisesti ja olin 12. Luokassa oli 23 lähtijää ja 8 sijoittui. Jos olisin saanut edes 0.4% paremmat pisteet olisin ollut sijoilla, sillä luokan 8. sai 67.0%! Eli sijoittuminen tuonkin tason kilpailuissa ei olisi ollut todellakaan edes mahdotonta! Se oli positiivista :) Ja taso todellakin oli kova, sillä jos luokassa oli 6 saksalaista ja 8 sijoittui, niin 5 parasta sijoittunutta oli saksalaisia... Tulokset.

Loppupäivä menikin muita suomalaisia tsempatessa ja levätessä. Ida ratsasti hienosti omalla tasollaan saaden 68%, sekä meidän nuorten joukkue oli joukkuekisassa hienosti toisia! Camillakin ratsasti hyvin molemmilla hevosillaan lapsien luokassa.
Illalla kävin vielä taluttamassa Wollea ja Veera ratsasti samalla Saaran.
Tässä muutama kuva Idasta ja Topista. :)

Perjantaina ratsastettiin henkilökohtaiset ohjelmat. Luokka oli taas aamulla ja olimme illalla katsoneet lähtöaikani kanslian seinältä ja edenneet sen mukaisesti. Kuitenkin verkkaan saapuessani valmentajani kertoi, että mulla on startti jo vartin päästä. Starttiaikoja oli jostain syystä muutettu ja uudet lähtöajat olikin vain netissä, minne me ei tietenkään päästy, sillä meillä ei ollut missään käytössä nettiä ellei dataroumingia lasketa (eikä sekään kuulemma toiminut), mutta sitä en käyttänytkään kertaakaan. Siinä sitten radalle pienessä kiireentuntumassa lyhyellä verkalla. Kaiken kukkuraksi juuri alkaessani verkata tulikin ihana sadekuuro, joka lakkasi vasta radan jälkeen, joten kastuttiin siinä myös kivasti. :) Rata oli taas aika samanlainen kuin eilen, ei mitään isompia virheitä, mutta ne alku- ja lopputervehdykset taas veivät pisteitä. Mutta kokonaisuudessaan mulla jäi vähän huono fiilis radasta. Wolle oli jotenkin tosi tahmean tuntuinen ja pohkeen takana, että tuntui etten voinut ollenkaan irrottaa jalkoja ilman, että se hidastaisi. Kuitenkin se kuulemma näyttikin sitten ihan hyvältä, sillä kun Wolle tuntui hitaalta niin ratsastin ehkä sitä paljon tomerammin. Tuomareilla oli kuitenkin pieniä näkemyseroja. Sillä yksi tuomari antoi meille 63%, yksi 66% ja yksi 71% (ja olisi laittanut meidät kakkosiksi!!), joten keskiarvoksi jäi 67.1% :D Olimme taas luokassa 12. ja samalla tavalla oli taas ihan hilkulla, jos olisin saanut edes 0.5% paremmin olisin ollut sijoilla! Mutta kun oli niin monta tasaista jotka sai sitä 65-67% niin kaikillahan oli varmaan sama tilanne. Tulokset.

Kuvat: Ida-Lotte Peltoniemi

Ostettiin myös muistoksi Hagen Future Champions 2015 -takit.

Saara keksikin laittaa päänsä ikkunasta ulos myös sadesäällä :)

Pikku-Veera ja jätti-Fernet

Jos ei tällä letillä jää häntä kiharalle niin ei sitten millään ;)

Kvaalattiin kuitenkin itsemme lauantain 1-finaaliin, missä ratsastettiin kúrit. Siihen pääsi 18 parasta molempien päivien yhteispisteiden mukaan. Me pääsimme finaaliin yhdeksänsinä.

Lauantaina mulla oli hyvä aika verkata ja saatiin Wolle tosi hyväksi taas verkassa. Mua jännitti vaan enemmän kuin yleensä kun aikaisemmin kun ratsastin kúrin kisoissa SM:ssä niin sehän ei mennyt kovin nappiin kun Wolle pelkäsi niitä musiikkeja. Nyt kuitenkaan mulla ei ollut mitään stressattavaa, koska olin laittanut musiikit mahdollisimman hiljaiselle, joten ei se niitä pitäisi pelätä. Rata alkoi hyvin. Ekat avot ja sulut ja kaikki meni hyvin ja Wolle oli tosi rento. Ei välittänyt ollenkaan musiikeista. Mutta sitten ensimmäisessä lisätyssä ravissa pistin ehkä vähän liikaa tai mulla jäi pari puolipidätettä juuri siinä ottamatta tai sitten pohja oli siitä kohdasta epätasainen tai jotain en tiedä, mutta Wollelta meni tasapaino ja kompastui tosi pahasti. Keräilin siinä sitten ohjia ja jatkoin rataa ihan normaalisti, mutta huomasin heti ettei kaikki oo ihan hyvin. Wolle oli kompastuessaan laittanut kielen kuolaimen päälle ja yritti sitkeästi saada sitä pois, joten loppu raviohjelma meni vain siihen, kun heitin wollelle ohjia ja se yritti saada kieltä paikoilleen. Se oli kuitenkin jo kestänyt niin pitkään, että mun oli pakko keskeyttää. Wolle olisi voinut vaikka tukehtua kieleensä tai jotain. Harmitti tietysti taas. Olin ihan varma, että nyt meillä on joku kúr kirouskin kun taas pääty keskeytykseen. Mutta ei sillekkään voinut mitään. Se oli täysin vahinko, mitä voi käydä milloin vaan. Kuitenkin positiivista oli, että tälläkertaa se ei johtunut minusta tai siitä, että Wolle olisi tehnyt jotain tuhmaa, se oli vain vahinko mikä tälläkertaa sattui juuri mun kohdalle - again. Mutta ei voi mitään, ajattelin, että PM:ssä sitten. Siellä on pakko päästä radan loppuun. Kolmas kerta toden sanoo...
Tulokset.

Tämän kaarten jälkeisen lisäyksen jälkeen rata jo pikkuhiljai alkoikin tulla päätökseensä

Muilla taisikin olla silloin välipäivä, paitsi Camillalla, joka ratsasti luokassaan lapsiratsastajissa hienosti kolmanneksi!
Ratsastin vielä Saaran itse ja kävin kävelyttämässä Wollea. Ja tietysti katselimme päivän aikana kaikkia muita hienoja hevosia ja hienoja suorituksia. Paljon oppii myöskin vain katsomalla. :)

Sunnuntaina oli vielä ponien finaali, missä Ida ratsasti hienosti 9.ksi prosentein 71! Pakattiin ja lähdettiinkin pian Idan luokan jälkeen, sillä piti vielä ehtiä ajamaan seuraavalle välipysäkille.

Hagen oli kyllä mieletön kokemus. Niin... kansainvälistä! Jos sen yhdellä sanalla voi vaan kuvata. Niin paljon hienoja hevosia ja taitavia ratsastajia eri puolilta eurooppaa. Nämähän on miltei isommat kisat kuin EM:t tai vähintään yhtä isot ja tasokkaat. Oli kyllä mahtava kokemus. Toivottavasti saan joskus tulevaisuudessa mahdollisuuden osallistua näihin kisoihin vielä uudestaan. :)

Seuraavat kaksi päivää vietimme Nehmtenissä tuttujemme tallilla. Siellä vain keventelimme ja yritimme kerätä voimia. Sillä tähtäimenä oli vielä Tanskan Aalborgissa järjestettävät Pohjoismaiset mestaruuskilpailut. Olimme Nehmtenissä su iltana, jolloin vain käveltiin. Maanantaina keventelimme hepat ja kävimme kaupungilla ja tiistaina ajettiin jo Aalborgiin.

Tanskassa oli ihana nähdä taas kaikkia suomalaisia kavereita pitkästä aikaa! Kisat kyllä tuntuivat aluksi ihan pikkupippaloilta Hagenin jälkeen, eikä oikein tullut niin sellaista kansainvälistä fiilistä siellä, kun suomalaisia olikin yhtäkkiä niin paljon ja omaa kieltä saikin kuulla melkein joka paikassa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että niiden taso kovuudeltaan olisi paljoa alhaisempi, sillä olihan siellä kaikkia pohjoismaiden parhaimpia ratsastajia mukana ja etenkin tanskalaisethan ne usein siellä hyvin pärjääkin. Tiistai purettiin taas tavaroita ja ratsastin Wollen kevyesti läpi kisakentällä. Wolle oli tosi hyvä edestä, mutta ehkä ei niin hyvin pohkeen edessä, mutta ajattelin, että nopeutan sitä sitten huomenna. Ratsastin myös Saaran ekana päivänä, mutta Veera ratsastikin sen itse muina päivinä.

Keskiviikkona ratsastin pitkästä aikaa Villen silmän alla. Katsottiin vähän missä mennään ja ruvettiin hommiin. Saatiin tehdä aika paljon töitä, että saataisiin se taas "kisavirityksiin" kun Hagenin jälkeiset muutama hassua päivää se oli saanut tehdä niin kevyesti, jotta jaksaa vielä tämän kisan. Iltapäivällä oli vielä vetcheck ja kyllähän me läpi päästiin, mutta jouduin ensimmäistä kertaa juosta kaksi kertaa, sillä Wolle juoksi ekalla kerralla niin laiskasti, että ne halusivat nähdä vielä uudestaan sen juoksevan. Hassua, kun se on yleensä just toisin päin, että Wolle juoksee liian lujaa :D

Torstaina aloitettiin joukkueohjelmalla. Joukkueohjelma ja henkilökohtainen olivat molemmat siis mukana joukkuekisaan laskettavissa pisteissä. Torstain rata oli ihan hyvä. Olisin voinut ratsastaa käynnin aktiivisemmaksi, mutta ei tullut mitään isoja virheitä. (paitsi lopputerv...) Olin kuitenkin ihan tyytyväinen rataan. Joukkuekisassa varsinkin ei pitäisi ottaa suuria riskejä, koska kolmen parhaan pisteet ratkaisee joukkuemitaleihin. Saatiin radasta 66.2% ja ihme tapahtui tai jotain, mutta sillä tuloksella sijoituimme neljänsiksi!! Oli aika mahtavaa olla siellä sijoittuneiden joukossa ensimmäistä kertaa tällä tasolla kuitenkin viime vuoteenkin nähden kun oltiin PM:ssä jokaisena päivänä ihan tuloslistan loppupäässä! Tulokset.
Olimme ekan päivän jälkeen jo kiinni pronssissa ja hopeaankin oli ihan tosipieni noin 0.1% matka, mistä seuraavana päivänä taisteltaisiin Ruotsin kanssa, sekä pronssista Norjan kanssa.

Pyöräilimme myös kaupungille päivällä

Saimme käydä vierailemassa Andreas Helgstrandin tallilla

Perjantaina ratsastettiin henkilökohtainen ohjelma ja se oli joukkuekisan viimeinen, sekä samalla karsinta seuraavan päivän finaaliin. Meillä meni tämä taas vähän huonommin. Vähän alkoi jo huomaamaan, että hevonen oli jo väsynyt pitkän treeni- ja hagenin kisamatkan jäljiltä. Mäkin olisin voinut ratsastaa paaaljon huolellisemmin, mutta kun halusin taas välttää niitä virheitä niin siitä tuli taas vähän sellainen vaisu, mutta ihan ok rata. Lopputervehdykseen ratsastin oikeesti keskilaukassa sillä asenteella, että nyt et kyllä pysähdy, mutta silti se jotenkin vaan ihan ykskaks pysähtyy. Nostin siitä uuden laukan ja tein pysähdyksen sitten oikeaan paikkaan. Pakkohan tähän lopputervehdys sekoiluun on saada loppu, mutta se on niin vaikeaa kun se tekee sitä vaan kisoissa ja vaan loppuhalkaisijalla, eikä siinä enää usein viitsi nostaa uutta laukkaa. Mutta kappas, vaikka korjasin ja tein kaksi pysähdystä sain siitä silti 4, mitä saan silloinkin kun wolle pysähtyy itse liian aikaisin. Eli kannattaa tästä lähtien korjata, jotta oppis siitä poiskin.  Saatiin 66.8%, mutta oltiin vasta sijalla 8. Tulokset luokkaan.

Kuitenkin luokan päätyttyä ja molempien päivien pisteet laskettuna yhteen meidän joukkue sai kuitenkin pronssia!  Jee! Ei oltu ainakaan viimeisiä niinkuin viime vuonna! Haha :D Mutta ei kukaan muu joukkue Suomelta (koulussa) sitten saanutkaan joukkuemitalia, joten saatiin kyllä olla ihan ylpeitä. :)

Lauantaina olikin luvassa kúr finaali. Mulla ei siis ollut _mitään_ odotuksia tälle päivällä. Olin mennyt siihen mennessä mun kúrin vain 3 kertaa kisoissa ja kaksi niistä oli päättynyt keskeytykseen. Mun ainut tavoite oli vain päästä loppuun. Ja muahan jännitti ihan hirveästi. Se oli vain niin mentaalista kun se oli just se kúr mitä ratsastaessa on nyt aina sattunut! Sen huomasi siis mun ratsastuksessa, en ottanut mitään riskejä yritin vaan tehdä radan ilman virheitä ja päästä loppuun. Ja siinä onnistuttiin juhuu!! Pitäisi olla tosi tyytyväinen ja niinhän olinkin! Melkein itkin onnesta heti radan jälkeen, kun se tuntui vielä hetki sitten niin mahdottomalta päästä vielä joskus ratsastamaan kúr jopa loppuun siis mitä hulluutta? :D Mutta mä tein sen! Kirous purettu :D Rata oli ihan siisti, mutta olihan se tosi vaisu ja Wolle oli jo tosi väsynyt. Harmi sinänsä, kun katsoo tuloslistoja, että ei siellä niin kovia pisteitä sitten vedeltykkään. Että jos meillä olisi esimerkiksi ollut normaalit olosuhteet ja vaikka viikko lepoa ennen tuota kisaa ja oltaisiin vedetty meidän omaa tasoa, oltaISIIN voitu saada vaikka 71% ja sillä oltaISIIN voitu saada vaikka hopeaa tai pronssia. Mutta niinkuin oon jo monesti sanonut, aina voi jossitella. Mutta tyytyväinen olin silti. Olimme kuitenkin kuudensia ihan hyvillä 68.95%:lla. Niin hieno Wolle jaksoi upeasti koko pitkän reissun ja aina jaksoi tsempata radat loppuun<3
Tulokset luokkaan.

Kuvat Ida-Lotte Peltoniemi

 

Mutta vaikkei mulla niin erikoisemmin mennytkään, onneksi saatiin sentään tässäkin luokassa suomalaismenestystä, nimittäin Janni ratsasti hienosti PM hopealle!!

PM-kultaa ruotsalaiselle tytölle

Janni ja Michigan L

Sunnuntaina kilpailivat vielä sennut ja pararatsastajat, mutta me lähdimme jo kotimatkalle. Muutaman väliyöpymisen ja laivamatkan kautta saavuttiinkin jo tiistaina kotiin Suomeen.
  Wolle sai ihan vaan maastoilla ja viettää vapaita ja kävelypäiviä koko viime viikon. Tällä viikolla oon kuitenkin alkanut taas ratsastaa sitä aluksi ihan rennosti, mutta nyt pari viimeistä päivää ollaan tehty ihan töitä. Sillä meillä on täällä kotona Riders Innissä nyt viikonloppuna DTT:n kansalliset koulukisat. Ja kerran kun näin meillä kotona kisat on, ettei tarvitse lähteä mihinkään niin miksen osallistuisi. Ehtii Wolle lomailla lisää myöhemminkin. Huomenna (lauantaina) starttaan mun ekan Pyhän Yrjön! Luokka on avoin ja siellä on kaikkia aikuisia pro ridereita samassa luokassa, mutta mitäs väliä me mennään vaan tekemään oma suoristus sinne. :) Meen ihan vaan kokemuksen takia, kun ensi vuonna mun pitää siirtyä nuoriin ratsastajiin ja nuoret kisaa FEI:ssä pyhää yrjöä niin haluun ottaa jo tällä kaudella edes yhden startin alle, ettei ensi keväänä sitten oo niin iso hyppy. Sunnuntaina osallistun myös junioreiden kúr luokkaan, sillä siinä voi voittaa no shout -laitteen, millaista oon halunnut jo pitkään! Olis tosi kätevä! Kerrankin kun on kunnon palkinnotkin niin pakkohan sitä oli edes osallistua :D

Wolle hörisi Tompalle koko kotiintulopäivän aina kun kulki ohi<3

Huhhuh tulipa taas kirjoitettua, ehkä pitäisi tästä mennä nukkumaan kun tekstikin alkaa olla jo sen näköistä ja huomennakin pitäisi jaksaa taas herätä. Mutta eipä tässä muuta kuin hauskaa viikonloppua! Kisapostausta tulossa DTT:n kisoista varmaan jossain välissä! :)