42. Miten meni noin niinku omasta mielestä...?

Noniin, mistäs sitä aloittaisi... ainiin SM:ät! Niistähän ei kovin paljoo kerrottavaa jäänytkään. En tiedä kuinka moni teistä equipea sun muita siihen aikaan seurasi, mutta meidän osalta ne kisat olivatkin sitten kunnon pohjannoteeraus. Meillä ihan varmasti jokin sm kirous...

Kotoa lähdettiin ponit ja kuukauden kamat kyydissä

Laivassa

Sm kisat järjestettiin siis tänä vuonna Ahvenanmaalla ja sinne saavuimmekin jo keskiviikko-torstai välisenä yönä. Torstaina kävin verkkailemassa kisakentällä. Wolle tuntui itseasiassa tosi hyvältä.

Perjantaina ratsastettiin ensimmäinen osakilpailu eli joukkueohjelma, mistä 12 parasta karsittiin seuraavan päivän kúr-luokkaan. Mun tavoitteena oli vain ratsastaa mahdollisimman tasainen rata, jotta päästäisiin seuraavaan päivään, mutta noh.. sitähän ei tullut. Wolle oli jotenkin tosi jännittynyt verkassa ja mulla jäi se verkka ehkä hieman turhan lyhyeksi enkä ehtinyt saada sitä niin hyvin läpi ennen rataa. Radalla tuli monia todella kalliita rikkoja, kuten heti alkutervehdykseen kääntäessä laukanvaihto keskihalkaisijalla, sekä ravissa muutamia tahdin menetyksiä sekä laukkaohjelmassa, kun piti tulla diagoonilla vaihto, otin puolipidätteen (mutten pitänyt tarpeeksi jalkaa kiinni ja koonnut istunnalla) Wolle siirtyi raviin ja tulikin sitten siinä hieno laukanvaihto ravin kautta...Mä jotenkin jäin vain matkustamaan ja en ratsastanut sitä ollenkaan niin hyvin kuin oisin voinut. Saatiin radasta muistaakseni 64.9% ja olimme neljänsiä lopulta eli sijoitus kuitenkin tuli sekä paikka seuraavan päivän finaaliin eli periaatteessa tavoitteeseen päästiin ja pitäisi olla tyytyväinen. Meillä oli myös hyvä kärkkymispaikka sillä olimme kuitenkin vain vajaa prosentin päässä luokan voittajaan, eli oli vielä olemassa mahkut mitaliin, mikäli kaikki menisi hyvin.

Pikku-neitikin pääsi maailmalle ensimmäistä kertaa <3

Veera tekemä nuttura

Tuli lauantai aamu ja junioreiden kúr luokka, mikä ratkaisisi vuoden 2015 suomenmestarit. Otin enemmän aikaa verryttelyyn kuin edellisenä päivänä, jos se olisi ollut taas vaikea, niin mulla ois ollut enemmän aikaa saada se vielä kuitenkin paremmaksi. Wolle oli kuitenkin tooodella paljon rennompi jo heti aloittaessa, ihan kuin eri hevonen! Tehtiin Villen kanssa vaan ihan rauhallinen verkka ajan kanssa hakien samanlaista, hyvää fiilistä kuin kotona. Wolle tulikin verkassa ihan super hyväksi ja naurettiin vain, että noniin tänään näytetään kun tuntui, että oli ihan eri hevonen alla kuin eilen ja mä ratsastin!! Lähdin luokassa toiseksi viimeisenä. Rataa kiertäessä Wolle ehti ehkä jäädä hieman pohkeen taakse, mutta fiilis oli edelleen tosi hyvä. Musiikit alkoivat soida kúriä aloittaessa erikoisen lujaa, mutten välittänyt, sillä ei Wolle ole yleensä välittänyt musiikeista tai niiden kovuudesta. Rata alkoi hyvin, näin jälkeenpäin tuomaripöytäkirjoja katsellessani huomasin, että saatiin jopa yhdeltä tuomarilta sisääntulosta 8, sekä ravisulusta oikealle 8, mutta ravisulussa vasemmalle Wolle pelästyi jotain ilmeisesti? Tai niin luulin eikä se olisi halunnut mennä kohti H-kulmaa, josta musiikki tuli. Se ravisulku meni siis laukoille, mutta ei se mitään, mulla olisi ollut ohjelman lopussa vielä varmistuslinja, joten rata jatkui. Käyntiohjelma oli myös tosi hyvä! Kerrankin oikeasti rento ja selän läpi ja se oikeasti käveli varmaan parhaiten mitä millään radalla vielä tänä keväänä! Saatiin takarista JA lisätystä käynnistä monilta jopa 7.5! Kuitenkin rata tyssäsi melkeinkin siihen. Valitettavasti. Aloitin laukkaohjelman sululla kohti samaista H-kulmaa, mitä Wolle oli jo alkuohjelmasta "pelännyt", mistä musiikki tuli todella lujaa ja vielä vain sieltä yhdestä kulmasta. Ja mun laukka musat on muutenkin niin paljon voimakkaammat tai dramaattisemmat kuin esim ravimusa niin sinne ei herra vain voinut mennä ei sitten millään. Wolle vaan jäi pomppimaan ja peruuttelemaan siihen paikalleen ja musiikki vain jatkui ja jatkui.  En todellakaan tiennyt mitä  mun olisi pitänyt tehdä, mulle ei ole IKINÄ käynyt mitään vastaavaa etenkään radalla. Kamala paniikki tai pikemmin shokki vain iski kun musiikki jatkui ja hevonen ei sitten liikkunut mihinkään. Kun vihdoin sain sen ravaamaan mun ei olisi enää kannattanut jatkaa ohjelmaa joten nostin käden ylös ja poistuin areenalta. Keskeytin siis ohjelman.

Radan jälkeen pää pyöri täynnä kysymyksiä. Mitä just äsken kävi? Miksi? Miks just nyt? Voinkohan mä mennä uudestaan? Fiilis oli niiin epätodellinen. Enhän mä näin tätä mun sm rataa ihan suunnitellut... Harmitti ja harmitti niiiin sikana. Niin siinä melkein koko loppuilta vain harmitellessa ja jossitellessa... Mutta eipä paljoon enää auttanut itkut markkinoilla. Mutta se nyt vaikka olikin tärkeä sm-kisa ja meidän viimeinen juniorivuosi ja olisi ollut oikeasti kerrankin mahiksia siihen kirkkainpaankin mitaliin niin näin voi käydä kellevaan milloinvaan. Nekin on vaan hevosia ja se nyt on vain tämän lajin karumpi puoli. Aina ei ole kiinni pelkästään itsestään, mutta mitäs sitä hevostakaan syyttämään. Eihän se voinut tietää näitä asioita, eikä se oikeastaan tiedä edes miksi se muutenkaan siellä joutuu rataa kiertämään. Nekin on kuitenkin pakoeläimiä ja jos jostain kulmasta tulee hullulla huudolla pelottavaa musiikkia miksi pitäisi sitä kohden mennä riskeeraamaan itsensä...tyhmät ihmiset :D Tai en varmasti tiedä, että oliko se sitten se musiikki, minkä takia sekosi niin vai mikä mutta kun ne nyt on vain hevosia, niistä ota aina selvää..

 

Jatkettiin sitten Ahvenanmaalta kohti Saksaa ilman mitalia, mutta kuitenkin taas yhtä kokemusta rikkaampana. Yövyimme matkanvarrella ensimmäisen yön etelä-ruotsissa ja toisen yön pohjois-saksassa ja muutamassa päivässä saavuimme kohteeseen. Hepat onneksi matkustavat todella leppoisasti kahdestaan, joten matka ei tuntunut raskaalta ja päästiin heti tänne saapuessamme melkeinpä aloittaa treenit.

Ja kauan mä täälläkin olen ollut? Herranjestas kolme viikkoa tulee kohta täyteen ja tuntuu, että vieläkin ensimmäistä viikkoa täällä vietän. Aika menee kuin siivillä ja viikon päästä pitäisi jo startata Hagenin kansainvälisissä.. hullua!

Tällä hetkellä meille kuitenkin kuuluu todella hyvää! Saara-poni vain paranee ja paranee päivä päivältä ja nappuloita siihen on alkanut jo hyvin löytyä. On se vaan niin super poni! <3 Wollekin on ollut hyvä! Ollaan täällä näitä meidän ongelmia enemmänkin työstetty, jotta sais enemmän sitä tasaisuutta tuntumaan ja ihan vaan saamaan sitä helpommin läpi ja kantamaan itsensä rehellisemmin jne. Mutta nyt Wollekin on ollut jo paaljon parempi ja eilenkin treenissä tosi hyvä! Ollaan siis ihan perustyöskentelyä tehty ja nyt aletaan hioa vähän ohjelmien osia ennen kisoja. Tänään keskityttiin treenaamaan kúrejä musat täysillä autosta, joka oli kentän laidalle parkkeerattuna ovet ja takakontit auki. Siinä olikin sitten alussa tekemistä ratsastaa sen ohi, mutta hyvä vaan nyt kotona harjoitella näitä asioita, jotta saa sitten työkaluja, mitä tehdä kisoissa radalla jos jotain pelkää tai jotain odottamatonta käy kesken radan (vrt. sm:t...). Huomenna harjoitellaan vielä ohjelmia ja sitten viikonloppu meneekin viimeistellessä kisoja varten. Jännää! Toivotaan, että menis vähän paremmin kuin viime kisoissa hehheh.. ;) Eivaan.. ei mitään odotuksia. Hagenin kansainväliset on kuitenkin niiin isot kisat. Nehän on miltei isommat kuin EM:ät, joten ihan vaan yritetään omaa tasoa mennä sinne suorittamaan ja tietenkin ratsastaa parhaamme mukaan. Sen näkee sitten mihin riittää. :)

Tässä muutamia kuvia täältä kolmen viikon ajalta. Suurin osa kuvista ottanut Ida-Lotte Peltoniemi, kiitoskiitos <3

Villi-Wolle nauttii laitumesta..jänöjussi

Poni on vain niin <3

Molemmat hömelöt samassa kuvassa :D

Ihana auringonlasku yksi ilta! Ruvettiin oikein taiteellisiksi ;)

Saksa-Veljekset <3

Kolme yllä olevaa ©Enni Grönroos

Top Tilas

Ainiin! Meidät valittiin Wollen kanssa junioreiden kouluratsastuksen maajoukkueeseen edustamaan PM-kisoihin Tanskaan! Jee! Kivaa olla taas tänä vuonna joukkueessa mukana! Pm-kisat ovatkin heti seuraavalla viikolla Hagenin kisoista, joten mennään sinne (väliyöpymisten kautta tietty) suoraan Hagenista. Tanskan kisojen jälkeen suuntaammekin vihdoin kotiin Suomeen. Hepat pääsee sitten ansaitulle kesälomalle kotiin ja loppukausi kierretään sitten ihan kotimaan kisoja, tietty jos kaikki pysytään kisakunnossa. :)