51. Kuulumisia!

Hellureii! Taidan olla varmaan maailman huonoin bloggaaja :D En ole koko talvena kirjoittanut yhtään mitään, mutta haluan kuitenkin pitää tän blogin jotenkin elossa, sillä tää blogi on ihan itsellenikin hauska paikka tulla jälkikäteen muistelemaan menneitä ja lukemaan sen aikaisia ajatuksia kuvineen... :) Ja on tää varmaan teillekkin, jotka ette ig:ssä ole, niin kiva paikka tulla lueskelemaan mitä meidän elämään kuuluu tällä hetkellä!

Tosiaan koko talvi ollaan ahkerasti treenailtu näitä nuorten asioita, sillä mähän täytin viime elokuussa 18 joka tarkoittaa sitä, että mun juniori vuodet loppuivat ja seuraavat kolme vuotta mun täytyykin kilpailla nuorten sarjassa! Tosi hassua jotenkin, sillä aina kun olin itse ennen ponityttö ja viimeistä ponivuotta kun kilpailin jo näitä FEI-luokkia, niin kaikki nuoret ratsastajat oli jo niin ammattilaisen näköisiä ja sellaisia "melkein aikuisia" ettei niille uskaltanut edes puhua, mutta nyt kun itse olen nuori ratsastaja niin ei mulla ole ollenkaan tällainen fiilis itsestäni - tai muista nuorista haha ;D

Tässä muutamia kuvia, mitä ihana Aliisa on meistä parina päivänä ottanut! Kiitos<3 Kaikki kuvat siis  ©Aliisa Mäkinen

Treenit ovat sujuneet läpi talven pääosin hyvin! Tietty aina Wollen kanssa (niin kuin varmaan jokaisen hevosen kanssa) meillä on sellaisia parempia ja huonompia kausia. Koko syksy-talven meidän pääintressinä on ollut piruettien/puolipiruettin harjoittelu. Wolle oli ennen mulle tuloa kilpaillut muutaman psg- ja yhden inter I -luokan, joten se nämä asiat jo osaakin, mutta se, että mä opin ne ja opin ratsastamaan ne Wollella oikein ja oikeassa paikassa onkin siinä vaatinut harjoittelua, eikä niitä muuten opi ratsastamaan kuin harjoittelemalla. Kun piruetit alkoivat sujumaan vähän varmemmin alettiin nyt keväällä keskittyä enemmän perusteellisesti vain läpiratsastukseen. Ihan vaan se mikä Wollen kanssa aina tulee olemaan tärkeintä (niin kuin kaikkien hevosten kanssa taas;D), että se on suora, RENTO, kantaa itsensä selän läpi ja on kevyt = läpi. Ollaan myös ravissa haettu enemmän esim. sulkuihin vähän erilaisempaa, ilmavampaa tahtia ja sujuvuutta.

Olimme tammikuussa Keisarinmäessä rataharjoituksissa missä mentiin nuorten joukkueohjelma eli Prix st. Georges. Tää oli mun mielestä tosi hyvä käydä ratsastamassa rata läpi kunnon kv.tason tuomarille jo tässä vaiheessa vuotta. Tuomarina oli sillä kerralla Tiina Karkkolainen, joka antoi radasta suullisen että kirjallisen palautteen ja lopuksi sai vielä tulla "pilalle menneet" pätkät uudestaan halutessaan. Rata sujui ihan sujuvasti! Sitä tulinkin hakemaan. Varmaa suoritusta tältä tasolta, jotta ensimmäisissä kunnon kisoissa psg-radan ratsastaminen ei välttämättä jännittäisi niin paljon. PSG on ratana jo niin paljon teknisesti vaikeampi verrattuna junnuohjelmiin. Puolipiruetit ja sarjat - mitkä tulevat itseasiassa tosi nopeasti peräperään. Piruettien ratsastaminen esimerkiksi kotona ympyrällä rauhassa valmistellen onkin paljon helpompaa kuin tehdä puolikas piruetti keskellä rataa juuri oikeassa kohdassa diagonaalia, tulla hyvin sisään, kääntää ja valmistella jo ulos ratsastusta ja siitä kulmaan vastalaukassa minkä jälkeen suoraan tuomarin edessä C-kirjaimen kohdalla vaihto. Tälläkertaa piruetit onnistui jopa suhteellisen hyvin! Tietty niistä tuli aika suuret (varsinkin oikeasta), kun halusin ottaa varman päälle. Sama myös takareiden kanssa, kun en halunnut niiden ruuvaavan vahingossakaan. Ainut mikä meni ala-arvoisesti, olikin ensimmäisten sarjojen eli nelosten virhelasku, mikä oli aivan mun oma virhe, joten se ei jäänyt häiritsemään kovin paljoo. Radasta laitoinkin jo tuohon aikaisemmin julkaisemaani videoon pätkiä, mutta tässä se kokonaisuudessaan sekä lopussa tuo korjauslinja nelosista jos kiinnostaa. :)



Kaiken treenin lomassa tottakai oon yrittänyt pitää viikot vaihtelevina ja Wollenkin mielen virkeänä käyden joka viikko maastossa, pellolla tai kentällä ratsastamassa tai vähän hyppäämälläkin joskus.

Tässä hieman kuvia yhdeltä päivältä kun käytiin vielä treenin päätteeksi pellolla vähän ratsastamassa, kun oli niin kaunis auringonlaskukin! Kauniista kuvista kiitokset taas Aliisa Mäkiselle! Wolle oli vähän innoissaan! :D

Kisakausi lähenee taas kokoajan hurjaa vauhtia ja ohjelma ei lopu kesken. Tänä viikonloppuna menemme Wollen kanssa Ypäjälle TDF:n rataharjoituksiin, missä menemme tämän saman PSG ohjelman kv-tason tuomareille saaden siitä arvostelut. Vaikka kisa on harjoituskisa, niin se onkin sitten vähän virallisempi, että pitää laittaa kisatakit sun muut ja mennä rata valkoisten aitojen sisällä. Se on mielestäni tosi hyvä, että saa vähän niinkuin "huijata hevosta" sillä Wollellakin on taipumusta ennakoida loppupysähdyksiä, mutta nyt kun kyseessä ei ole oikea kisa ja jos se niin luulee ja sen tekee niin pääsen tarvittaessa korjaamaan tekemällä pysähdyksen sittenkin vaikka loppuun tms. Wolle on oikeasti tosi fiksu, koska ei se esim. tuolla Keisarinmäessä ennakoinut pysähdyksiä tai ollut ollenkaan jännittynyt, kun ei se ollut ollenkaan samantyyppinen kisatilanne kuin oikeasti. Nämä taitavatkin ehkä jäädä viimeisiksi rataharjoituksiksi, ellen mene vielä maaliskuun puolella uudestaan keisarinmäkeen rataharjoituksiin, sillä maaliskuussa onkin jo ensimmäiset 4-tason kilpailut Primus tallilla missä kisataan Wintercuppia ja ratoina jokaisen ikäluokan omat esiohjelmat. Sitä en ole vielä mennytkään, mutta se onkin vähän "harvinaisempi" ohjelma, kun enemmän jokaisessa arvokisassa tätä psg:tä täytyy mennä.

Eipä mulla tässä mitään ihmeempiä ollutkaan. Tuntuu, että aina selittelen sitä samaa, kun ei ole aikaa kirjoittaa blogiin, vaikka useimmiten se on enemmänkin vain motivaatiokysymys. Tällä hetkellä se on kuitenkin enemmän siitä ajasta. Kamala stressi on painanut koko kevään, kun samaan aikaan pitäisi treenata, lukea kevään yo-kirjoituksiin, suunnitella uutta kúriä ja kúr musiikkia ja suunnitella kisakautta yms... No kyllä se kai tästä. Nyt pitäisi vaan löytää se lukumotivaatio vielä viime metreille, jotta saisi sen lakin sitten keväällä! Tsemppiä siis kaikille muillekkin kohtalotovereille! :)

50. Video

Heipähei! Sori kun en ole kirjoitellut, mutta tuossa video minkä tein muutamista maajoukkuevalmennus-, rataharkka- sekä kisaklipeistä mitä on nyt tämän syksyn ja talven aikana tullut otettua. Juuri nyt en ehdi tämän enempää kirjoittaa, mutta tulen kyllä päivittämään kuulumisia mahdollisimman pian! Toivottavasti video näkyy! (Pitäisi näkyä ainakin koneella)

ps. Seuratkaa meitä instagramissa @teampaloheimo - sinne päivitellään Veeran kanssa useammin kuulumisia! :)

49. Kauden päätöskisat

<3  ©Ritva Waris-Wörlin

Nyt olisi sitten tämäkin kisakausi purkissa, sekä myös kaksi antoisaa juniori vuotta. Sinällään on sellainen olo, että ei päästy tässä kahdessa vuodessa todellakaan esittämään parastamme, kun tietty suurinosa ajasta on mennyt vaan hevoseen tutustumisessa ja opetellessa ratsastamaan, tottakai. Mutta tää tunne johtuu myös varmaan siitä, ettei koskaan juniori vuosilta niitä mitaleita saatu kerättyä eikä tule enää muuta mahdollisuutta tällä tasolla, vaikka on ollut siihen hyvät mahdollisuudet.  Toisaalta on kiva aloittaa nuorissa, joka tuo paljon uusia haasteita treeneihin ja kisoihin tietty (piruetit ja sarjavaihdot yms.) ja jokainen nuoriin siirtyvä aloittaa taas "puhtaalta pöydältä" sillä nämä asiat on jokaiselle meistä vielä uusia ja vieraita. Kuitenkin on hauska päästä opettelemaan uutta, ja ihan kiva ettei tarvitse enää kiertää joka kisoissa samaa junioreiden joukkaria ja henkkaria läpi.

Olimme siis toissa viikonloppuna tämän kauden päätöskilpailuissa halli-SM:ssä Ypäjällä 30.10-1.11. Saavuimme Ypäjälle jo perjantai iltana, purettiin tavarat ja kävin vielä kävelyttämässä Wollea, että se olisi sitten nähnyt kilpailuhallin ennen kisapäivää. Oli aika hauska sattuma, kun mä olin juuri ennen lähtölistojen tuloa sanonut, että mä en mielellään haluisi lähteä ekojen joukossa, sillä loppupäässä on jotenkin kivempi lähteä (jotain näitä mun taikausko -psyyke juttuja). Ja kun lähtölistat tuli, kävi ilmi, että mä lähdin molemmissa luokissa minne mä olin Ypäjällä ilmoittautunut niin ekana! Miten näin voi oikeasti käydä :D Mutta ei sillä oikeastaan pitäisi olla mitään merkitystä omaan- tai muiden suorituksiin missä kohtaa luokkaa lähdet (paitsi ulkomailla, siellä parhaat lähtee jostain syystä melkein aina viimeisinä...) Joten en antanut sen häiritä. :)

Lauantai aamuna äiti kävi heittämässä Wollelle heinät ja rehut noin 5.30 ja itse menin talliin vasta kun olin laittanut kisakamat, nutturan ja vähän syönyt itsekkin.

Tällaisen aikataulun teen yleensä kisoihin minkä lähetän myös meidän perhe ryhmään, jotta äiti ja Veerakin ovat tietoisia aikataulusta. Kaikki noi ajat on vähän silleen "about" sillä oon melkein aina vähän myöhässä niin noissa ei sitten haittaa 5minuuttia sinne tänne :D

Olin laittanut letit jo edellisenä iltana, joten siihen ei tarvinnut varata aikaa. Kun olin laittanut Wollen kuntoon Veera meni taluttamaan sitä edeltä jo maneesiin kun jäin laittamaan itselleni saappaat, kypärän ja takin. Vaikka mun lähtöaika oli jo klo 8 ja oon tooosi huono heräämään aamusin (en siis todellakaan ole mikään aamuvirkku) niin olin kuitenkin kerrankin ihan ajoissa! Ehdin hyvin verkata sen 40min. Mulla ei ollut lauantaina valmentajaa mukana, joten verkkasin itsenäisesti, niinkuin oikeestaan melkein aina, ellei ole joku tosi tärkeä kisa.

Wolle oli ihan rento ja hyvä verkassa. Tilaa oli vaan tosi vähän kun mun luokka oli opistohallissa ja siinähän jää radan lisäksi verkalle vain yksi kapea suikale ja pieni pääty, jossa tehdä vain pientä ympyrää tms. Joten se oli vähän hankalaa verkata siinä, kun ei ole tottunut niin pieneen tilaan. Mutta ihan samahan se on kaikille. Sain kuitenkin vasta rataa kiertäessä Wollen vielä vähän paremmin läpi kun pääsi ratsastamaan kulmat(!) ja tekemään enemmän linjoja. Lauantaina menin siis vain sunnuntaita varten "lämmittelevästi" avoimen VaB FEI junioreiden esiohjelman. Sillä ajattelin, että jos Wollella on extra energiaa, niin saa tehdä levadet sitten mielummin tällä radalla kuin huomisella, tärkeämmällä radalla. Wolle oli kuitenkin tosi rento ja kuuliainen läpi ohjelman. Paikallakaan ei ollut oikeastaan melkein ketään katsojia tai kuvaajia, joten maneesissa oli aika hiljaista. Suoritus oli ihan tasainen, ei virheitä, mutta Wolle oli ehkä hiukan pohkeen takana tai, etten saanut sitä siinä verkassa kuitenkaan niin pohkeen eteen tai vähän sellaiseen "za za zaa" fiilikseen, mitä oisin halunnut. Mutta ei se mitään, hyvät lähtökohdat huomista ajatellen, ajattelin. Huomenna sitten voin pistää vähän enemmän painetta, kun se oli tänäänkin niin rento.  Super positiivista radassa oli kuitenkin, että saatiin tehtyä elämämme parhaat alku- ja lopputervehdykset! Wolle ei ennakoinut ollenkaan ja sain tehtyä lopputervehdyksenkin ihan itse valmistellen(?!) ja saatiinkin meidän ensimmäinen 8 lopputervehdyksestä, kun yleensä saadaan siitä 5-6! Saatiin ohjelmasta 70.0% eli meidän enkka pisteet tällaisesta normaalista -ei kúr- radasta! <3 Tietty tämä esiohjelma on hieman helpompi kuin joukkue- ja henkilökohtainen ohjelma, sillä tässä ei ole takaosakäännöksiä eikä niin paljon vaihtoja. Mutta tavallaan tämä ohjelma on vaikeampi, sillä tässä on kaksi käynninkauttavaihtoa vastalaukasta. Nämä onnistui meillä hyvin, kun Wolle oli niin rauhallinen ja pystyin valmistelemaan ja ratsastamaan käynninkauttavaihdotkin ajatuksella. (Kun taas esimerkiksi menimme tämän saman ohjelman keväällä Tampereen kansallisissa ja saimme siitä 58%, kun Wolle oli niin kuuma ja vaihteli vaan laukkoja.)

Koko pitkän luokan odotimme ja pysyimme loppuun asti kärjessä ja lopulta voitimme luokan! Oli kyllä huippu fiilis, vaikka tiesin, että tärkeämpi päivä onkin vasta huomenna, mutta nyt oli ainakin vähän varmempi olo hallism:iä ajatellen. :)

Palkkareiden jälkeen purin letit ja jätin Wollen vain karsinaan lepäilemään. Kisoissa on yleensä niin paljon enemmän hulinaa, kuin mihin hepat ovat kotona tottuneet, niin Wolle ainakin tykkää, että sille antaa joskus ihan vain rauhan olla ja syödä. Äidin pitikin lähteä mun startin jälkeen kun sillä oli menoa, mutta tuli takaisin katsomaan vielä huomisen radan kuitenkin. Katseltiin Veeran kanssa muiden ratoja loppupäivä ja käytiin vielä illalla kävelyttämässä Wollea, siivottiin karsina, annettiin iltaheinät ja mössöt ja lähdettiin vielä illaksi porukalla Ypäjän keskustaan syömään ja istumaan iltaa. Ei kuitenkaan oltu kovin myöhään, sillä meillä oli taas aikaisin aamusta startti. Illalla kävin vielä sunnuntain radan mielikuvaharjoitteluna läpi.
Oon käynyt tässä vuosien varrella epäsäännöllisen säännöllisesti (noin 1x/vuodessa, ennen vähän useammin) henkisellä valmentajalla Mialla, mistä sain jo monta vuotta sitten apua esim. kilpailujännitykseen ja stressin hallintaan. Sain myös hyvän vinkin ratojen läpikäymiseen mielikuvaharjoittelun avulla, mitä käytän edelleen. Esim. kolme viikkoa ennen kisoja mietin mitä tietyssä ohjelmassa esim. henkkarissa on vaikeaa yleensä ja mitkä ovat siinä meidän ongelmakohdat ja miten rata yleensä meillä menee ja missä tulee virheet. Kaksi viikkoa ennen mietin rataa siltä kannalta, miten voisin ennalta ehkäistä tai korjata virheet. Kisoja edeltävällä viikolla ajattelen taas vain positiivisia asioita ja käyn läpi sellaista "henkistä psyykkausta" eli "ratsastan" mielikuvissa rataa läpi niin, miten se menisi ihan täydellisesti. Kulma kulmalta, askel askeleelta. En tiedä onko tästä sitten apua, että ratsastanko tämän takia sitten huolellisemmin, vai onko se vain rutiinin tulosta, mutta ainakin sen seurauksena radan ratsastus tulee ihan selkärangasta ja tulee sellainen varma olo, ettei tarvitsekkaan keskittyä muuhun kuin itse ratsastukseen.

Sunnuntaina oli vuorossa Halli SM -luokat ja itse kilpailin vielä junioreissa viimeistä kertaa. Meillä oli ohjelmana VaB FEI esiohjelma junioreille. Sunnuntai aamuna kaverini äiti kävi heittämässä samalla Wollelle aamuheinät ja rehut kun antoi omalleen niin me pystyimme käydä Veeran kanssa rauhassa syömässä aamupalaa. Tein aamulla vielä letit, missä menikin vähän pidempään kuin olin suunnitellut. Muuten aamutoimet olivat aika samanlaiset kuin edellisenä päivänä paitsi, että starttiaikani oli 9.30, joten menimme sen mukaisesti.

Kuvat tästä alaspäin ©Ritva Waris-Wörlin, kiitos!!

Ville oli onneksi auttamassa mua sunnuntain verkassa ja saimme Wollen ihan hyvään vireeseen tilan puutteesta huolimatta. Rataa kiertäessäkin Wolle tuntui ihan hyvältä ja kun ohjelma alkoi niin koko raviohjelmakin oli ihan hyvä ja tasainen ja siinä oli vähän enemmän sitä herkkyyttä ja saatiin paljon 7-7.5. Käynti ohjelmassa pisteet lähtivät kuitenkin laskuun, sillä me ruuvattiin molemmat takarit ja saatiin niistä harmillisesti nelosta. Muuten käynti oli ihan hyvää ja rentoa, mutta Wolle jäi ehkä kuitenkin siinä hieman pohkeen taakse. Meille yleensäkin takarit ovat olleet vähän vaiketa, mutta en yleensä ratsasta kuitenkaan noin huonoja takareita. En saanut Wollea ihan tarpeeksi herkäksi jalalle sitten ja niistä tuli molemmista liian pieniä ja hätäisiä ja huomasin sen itsekin. Ajattelin, että noh laukka ohjelmassa parannetaan sitten. Laukka ohjelmakin lähti ihan hyvin sulku-vaihto-lisäys kohti katsomoa ja... silloin Wolle säikähti jotain lisäyksen päätteeksi, kun piti tulla uralla vastalaukka-vaihto. En tiedä mitä se säikähti, joku sanoi, että valokuvaajaa tai sitten roskista tms. En tiedä eikä sillä oikeastaan väliä. Se nyt on vaan vähän herkempi reagoimaan just tommoseen. Tai hevosethan nyt yleensä pakoeläiminä reagoi jos säikähtää jotain, mutta Wolle on kyllä just tommonen, että se ei edes tarvitse kunnon syytä vaan jonkun pienen ärsykkeen vain mihin se sitten reagoi vähän rajummin ennen kuin edes ajattelee. Pääsin onneksi jatkamaan ohjelman hyvin loppuun ja sisuunnuinkin niistä pompuista, että kerätään nyt nämä loput pisteet edes täältä sitten ja ratsastin toisen lisätyn laukan tosi isosti ja tein kunnon siirtymiset ja huolelliset vaihdot ja saatiinkin loppuohjelmasta paljon 7-8. Kuitenkin radalla tuli niin monta tosi kallista rikettä, ettei mikään kohta enää oisi pystynyt sitä pelastamaan vaikka oltaisiin pelkkiä kaseja saatu, sillä kun kahdesta kohdasta tuli nollaa, siinä menettää hurjan paljon pisteitä...

Tottakai mua harmitti. Vaikka olinkin sanonut kaikille ja ajatellut ehkä hieman pessimistisestikin, että "ei me mitään voittoa mennä hakemaan, ihan vaan omaa parasta suoritusta ja katsoo minne se riittää" ja "meillä on kaikki sm kisat menneet tähän mennessä huonosti, joten saa nähdä miten tänään käy". Mun mielestä mulle sopii enemmän ennen kisoja tällainen asenne, kuin sellainen "pakko voittaa" -asenne, sillä silloin helposti hermostun ja Wolle aistii tosi helposti, millä mielialalla mä olen. Siksi mun täytyy olla aina tosi rauhallinen ja keskittynyt ja tietty kisoissa yrittää aina parhaani koittamalla ratsastaa ihan niinkuin kotitreeneissäkin. Jännitän helposti tosi paljon, varsinkin jos on jokin tärkeä kisa, niin rauhoittelen usein vaan itteeni näillä lauseilla, ettei tulis hirveitä paineita. Kuitenkin tällä kertaa mulla oli silti jotain alitajuntaisia odotuksia tottakai, kun nyt on mennyt niin hyvin niin pitkään ja viimeinen tilaisuus juniorina saada se mitali ja taas kävi näin, että epäonnistuttiin ja tiesin jo heti radan jälkeen, ettei tolla radalla mitalille yllettäisi. Enkä oisi halunnutkaan, mitalit täytyy ansaita hyvillä suorituksilla, eikä se olisi maistunut samalta näiden virheiden kanssa. Mutta tällaista tämä laji on niinkuin ollaan todettu. Aina ei voi voittaa - eikä me ainakaan näissä SM kisoissa. Vitsailtiinkin äidin kanssa, että jos jätetäänkin täst edes suosiolla vaan ne SM kisat välistä niin ei tulis paha mieli :D haha eivaiskaa... Meillä on ollut vaan huono tuuri näissä arvokisoissa, mutta ehkä se vielä kääntyy. :) Ajattelin radan jälkeen, että olisinkohan mä voinut estä sen säikähtämisen JOS mulla olisi ollut vaikka ulko-ohja paremmin tuntumalla ja samalla ulkoavut paremmin läpi tai JOS mulla olisi ollut pohkeet vaikka paremmin kiinni. Muttakun ei näitä vaan pysty kristallipallosta näkemään, näistä voi vaan oppia niin turha siinä on alkaa itseään tai hevostaankaan syyllistämään.

Tämän hetken jälkeen kaikki menikin sitten ihan plörinäksi :D

Kuvat tästä alaspäin  ©Lotta Luomajärvi, kiitos! <3

Wolle ylpeänä "mähän juuri pelastin meidät tai oltaisiin varmasti tultu sapelihammastiikerin syötäviksi, olisit kiitollinen!"

Saimme kuitenkin tollakin radalla ihan hyvät 65.4%! Muistan, että poniaikoina yli 65% oli sellainen "tosi hyvä", mutta nyt on tietty tilanne vähän eri kun tietää, että pystyy parempaan. Noihin virheisiin nähden pisteet olivat siis tosi hyvät, mikä johtuu siitä kun radassa oli myös paljon hyvää, että eihän se mikään huono rata ollut vaikka pari ylimääräistä pomppua ja huonoa takaria sinne mahtuikin. Oltiin lopulta viidensiä ja saatiin keltainen ruusuke. Paras SM-kisa sijoitus tähän mennessä siis, joten täytyyhän sitä olla edes vähän tyytyväinen! ;)

Wolle ihan myrtsinä "mä oisin halunnut voittaa höh" :D

 ©Ritva Waris-Wörlin

<3  ©Ritva Waris-Wörlin

©Ritva Waris-Wörlin

Luokan ja palkintojen jaon jälkeen pakkasimme kamat ja hevosen ja lähdimme ajamaan kotiin.

Itse kukin taisi olla aika poikki rankan viikonlopun jälkeen! Wolle maanantai päivänä.

Seuraavana päivänä oli myös rankka päivä, mutta toisella tapaa. Rakas - reilu viisi vuotta sitten meille tullut - ensiponimme Tomppa muutti nimittäin uuteen kotiin. Niin vaikeaa kuin sen hyvästeleminen olikin, oli tämä silti hyvä ja oikea ratkaisu kaikkien kannalta. Tomppa pääsi erittäin hyvään rakastavaiseen kotiin, missä saa opettaa taas uusia ponilapsia (kilpa)ratsastuksen saloihin<3 Nyt Veerakin saa rauhassa keskittyä pelkkään Saaraan ja tulevaisuuteen sen kanssa.
Otettiin muutamat jäähyväiskuvat vielä Tompan kanssa  ennenkuin lähdimme viemään sitä uuteen kotiin.

<3

Wollella on ollut nyt vähän syyslomaa näiden viimeisten kisojen jälkeen. Ei olla treenattu ollenkaan koulujuttuja tai käyty valkuissa vaan ollaan menty ihan kevyesti ja vähän maastoiltu. Ollaan myös aloitettu uusi harrastus - hyppääminen! Silloin kun Wolle tuli meille, olin kysynyt sen aikaisemmilta omistajilta, että onko Wollella hypätty ja he pyörittelivät silmiään, että "eei sehän on kouluhevonen!" Hyppäsin sillä kuitenkin ekana syksynä kun se meille tuli niin aika aktiivisesti, mutta eihän se kovin hyvällä tyylillä hypännyt ja ajattelin, että siitä ei ole kovin paljon hyötyä, joten pysyteltiin vain maapuomeissa ja kavaleteissa. Kisakaudellakaan en viitsi sitä hirveästi hypyttää, ettei vaan satu mitään, mutta nyt kokeilin sillä viikko sitten hypätä vähän kavaletteja ja alkoihan poika saada jo vähän jutusta kiinni (ja kuski myös)! Mikä johti siihen, että hypättiin tänä maanantaina uudestaan ja ihan jopa neljän esteen pientä 60cm rataa vain yhdellä pudotuksella! Juhuu, kyllä siitä vielä estehevonen tulee! Tai ehkei sittenkään... :D Kannattaa seurata meitä instagramissa @teampaloheimo - jos meidän pienten hyppyklippien näkeminen kiinnostaa!

Kysymyspostauskin on tuloillaan! Kysymyksiä tulikin enemmän kuin osasin odottaa ja ihan hurjan vaikeita kysymyksiä, mutta hyviä! Täytyykin käyttää siis aikaa niiden vastausten miettimiseen. :) Sitä odotellessa... :)